Laura

Siitä, millainen ihminen olen, on varmasti monia näkemyksiä. Luulisin, että kaikki minut kunnolla tuntevat ovat samaa mieltä siitä, että olen oikeudenmukaisuutta ja rehellisyyttä tavoitteleva. En vaikene, jos näen tai koen ympärilläni epäoikeudenmukaisuutta. Minua ei pilkka eikä pelottelu vaienna. Juuri oikeudenmukaisuuden vuoksi ääntäni käytän. Myös niiden puolesta, joilla sanat, voimat tai rohkeus eivät riitä.

Töissä minua kuvaillaan asiantuntevaksi, aikaansaavaksi ja tehokkaaksi. Onneksi myös hauskaksi, auttavaiseksi ja muita huomioivaksi. Työni opena ja opona on kehittänyt minusta varsin kelpo kuuntelijan. Toki perusluonteeni mukaisesti olen myös usein se, joka pyrkii löytämään ongelmiin ratkaisuja ohjaten niin omia kuin toistenkin pohdiskeluja jonkinlaiseen lopputulokseen. Vahvuuksiani eivät ole keskeneräisten asioiden kestäminen tai paikalleen jämähtäminen ja asioiden pitkäaikainen vatvominen.

Kun perustemperamentti on nopea, ei oikein osaa jäädä paikoilleen. Haluan tehdä asioita, oppia uutta, kehittää ja kehittyä, parantaa maailmaa. Olen kuitenkin opetellut myös pysähtymistä, edes hetkeksi. Metsässä, hiljaisuudessa, pohdiskellen. Sitten voi taas jatkaa.

Äitinä minussa nousee hallitsevimmin esiin rakkaus. Lapset ovat minulle kaikki. Nauramme, juttelemme, pohdiskelemme ja halaamme. Olen kuulemma kavereidenkin mielestä aika jees, joten vaikka olenkin keski-ikäinen kukkahattutäti, olen myös säilyttänyt rippeet katu-uskottavuudestani. Mutta olen myös se klassinen ragemutsi, joka keuhkoaa siivoamisesta, läksyistä ja koiran lenkittämisestä. Mutta ihan vaan rakkaudella.

ARVOT JA ASENNE SAAVAT NÄKYÄ