Vapaa-aika

Luottamustoimet

Jotkut ovat sitä mieltä, että luottamustoimet ovat harrastus. Itse en osaa niitä harrastuksena pitää. Luottamustoimi on luottamustoimi. Jotain, mihin minut ovat kuntalaiset valinneet ja minulle luottamuksensa antaneet. Sitä luottamusta en käytä harrastellen, vaan rinnastan sen enemmän työhön. Vastaavalla asenteella ja panostuksella koetan luottamustoimeni hoitaa, joilla hoidan myös työni. Mielestäni kuntalaiset ansaitsevat sen.

Luonto

Luottamustoimet vievät melkoisen osan vapaa-ajastani. Aikaa riittää onneksi myös päivittäiselle ulkoilulle. Perheessämme on hurmaava räksyttävä rotta, eli venäjäntoy Iitu. Koira pitää huolen siitä, että ainakin pienen hetken vietän joka päivä metsässä. Rakastan luontoa. Metsän tuoksua, värejä, hiljaisuutta tai ääniä. Kuljen mieluummin poluilla kuin teillä. Katselen mieluummin puita kuin taloja. Usein kuljen Lohjanjärven rantaan ja nautin maisemasta. Syksyllä sienestän. Tai pitäisi kai sanoa ”suppilovahverostan”. Eli en poimi käytännössä mitään muita sieniä, mutta suppiksia sitten senkin edestä. Kun ei ole sienten aika, etsin geokätköjä. Tai otan kuvia kännykällä. En ole valokuvaaja, olen räpsijä. Ja se sopii minulle. Aina välillä haaveilen kunnollisesta kamerasta, mutta en taida saada sitä koskaan hankituksi. Kännykkä on helppo. Nopea, kätevä ja sopii koiralenkeille.

Vapaaehtoistyö

Olen mukana myös Lohjan Hopen sekä Lohjan Ruoka-apuryhmän toiminnassa. Lajittelen vaatteita Hopella hyllyihin, käyn ostamassa ruokaa perheille, joilla on taloudellisesti tiukkaa ja kerään kavereideni kierrätykseen lahjoittamia tavaroita vieden ne MS-tautia sairastavan sisareni kirpputorille Savitaipaleelle. Kun teen noita juttuja, koen tekeväni merkityksellisiä asioita. Koen myös itse olevani merkityksellinen. Ajattelen, että olen hyvin etuoikeutettu. Olen perusterve, minulla on läheisiä ja talouteni on vakaa. Minun on helppo olla edes hieman avuksi muille.

Kotoilu

Kotona luen. Tai pelaan lautapelejä. Minusta saa milloin vain seuraa Rummikubiin, Blokukseen tai korttipeleihin. Joskus lätkimään pokeriakin, mutta vain tosi pienin panoksin.

Pakopelit

Lasten kanssa yhteinen harrastuksemme ovat pakohuonepelit. Olemme pelastautuneet uppoavasta Titanicista, paenneet vankilasta, ratkaisseet seonneen pankinjohtajan mysteerin, löytäneet Graalin maljan ja pysäyttäneet kohti Pariisin asemaa syöksyneen Idän pikajunan. Olemme ratkoneet yhteensä 20-30 pakohuonetta. Vain kerran on aika loppunut kesken. Vaikka pakohuoneet ovat aika kalliita, ovat ne mielestäni niihin käytettyjen eurojen arvoisia. Olemme lasten kanssa hitsautuneet hyväksi tiimiksi, jota täydennetään usein yhdellä tai kahdella ystävällä. Lisäksi nämä eurot ovat tukeneet suomalaisia yrittäjiä sekä usein työllistäneet nuoria opiskelijoita, jotka osa-aikatöitä pakohuonefirmoille tekevät. Ja mieluummin elämys kuin lisää tavaraa kotiin.

IITU PETRUSKA SIPPONEN. PERHEEN PRINSESSA.
TYKKÄÄ PEHMEISTÄ JA LÄMPIMISTÄ TÄKEISTÄ,
EI TYKKÄÄ PAKKASESTA EIKÄ VESISATEESTA.

%d bloggaajaa tykkää tästä: