IKÄSYRJINTÄÄ ON TYÖELÄMÄSSÄ LIIKAA, MUTTEI ONNEKSI KAIKKIALLA
Olen monesti kuullut omienkin verkostojeni käyttävän määritelmää, että johonkin työhön etsitään nuorta ja innostunutta / innovatiivista tyyppiä. Eli jos ikä ei ala kakkosella tai kolmosella, ei enää voi olla innostunut tai innovatiivinen? Toki monesti etsitään samalla kuitenkin ”vankkaa osaamista ja kokemusta”. Öö, onko muiden mielestä tuossa pieni ristiriita?
Erittäin aiheellisesti on nostettu esille se ikäsyrjintä, jota työmarkkinoilla harjoitetaan. Ikäsyrjintää kohtaavat naiset vielä miehiä enemmän. Itse koen, että tällä hetkellä, 46-vuotiaana, olen työntekijänä parempi kuin koskaan aiemmin. Omaan sekä työ- että elämänkokemusta, en hötkyile kohtuuttomasti, osaan erottaa olennaisen epäolennaisesta, äitiys ja perhearki ovat tehneet minusta ajankäytön mestarin enkä ole juurikaan enää pois töistä, sillä lapseni potevat vatsatautinsa ja flunssansa ihan ilman äidin apua ja raskaaksi tuleminen alkaa kääntyä biologisen mahdottomuuden puolelle.
Nostan todella hattua Iikka Meriläiselle ja hänen johtamalleen Tuudolle osaamiseen pohjaavasta rekrytoinnista ilman ikäsyrjintää. 
Kuten Iikka Hesarin haastattelussakin toteaa: ”Kaikista isoin riski olisi ollut se, että tavoittelen kuusikymppisen osaamista, mutta palkkaan kolmekymppisen ja ihmettelen, kun se ei mennytkään kuten kuvittelin”, Meriläinen sanoo.
BIOKAASULLA EDULLISESTI JA YMPÄRISTÖYSTÄVÄLLISESTI
Olen ajanut nyt reilut kaksi vuotta kaasuautolla tankaten siihen aina biokaasua. Ajokilometrini ovat polttoaineen osalta olleet tämän ajan lähes puolta halvempia kuin bensa-auton kanssa. Ja samalla olen huomioinut luonnon hyvinvoinnin sekä edistänyt kiertotaloutta. Minun on ollut todella vaikeaa ymmärtää, miksi kaasuautoista ollaan luopumassa / niiden käyttöä sekä kaasuverkoston laajentamista ei tueta kunnolla? Kaasuautot olisivat oivallisia tässä vaiheessa, kun sähköautojen haitat ja hyödyt ovat vielä jokseenkin ristiriitaisessa suhteessa. Toiton todella, että biokaasulla ajeleminen on vielä pitkään potentiaalinen vaihtoehto Suomen teillä.
ONKO KORONAROKOTE TURHA?
”Olemme hoitaneet syksyn aikana edelleen koronapotilaita, ja käytännössä kaikki ovat olleet rokottamattomia. Kun tiedämme, että rokotteita on saatavilla, jokainen tehohoitoon päätyvä rokottamaton tuntuu turhalta”, tehohoidon ylilääkäri Tero Varpula Jorvin sairaalasta sanoo.Suomessa on hoidettu teho-osastolla koronaviruksen takia lähes tuhatta henkilöä. Heistä kymmenen oli sairastunut täydestä rokotesarjasta huolimatta. Yhden rokoteannoksen jälkeen tehohoitoon joutuneita oli 41.””Varpula on huolissaan tehohoitohenkilökunnan jaksamisesta. Koko terveydenhuollon hoitoketjussa on hoitajapulaa ja myös teho-osastoilla on jatkuvasti hoitajapulaa.”
LAILLISTETAANKO KANNABIS?
Vihreiden puoluekokous on hyväksynyt niukalla äänten enemmistöllä aloitteen, jossa esitetään, että kannabis laillistettaisiin Suomessa. ( https://yle.fi/uutiset/3-12096201 )
En ole tästä asiasta samaa mieltä puoluekokouksen enemmistön kanssa enkä siis kannata kannabiksen laillistamista. Haluan tuoda tämän esille siksi, että olen jo saanut yhteydenottoja siitä, olenko puolueen linjauksen kanssa samaa mieltä. Tiedän asian jakavan vahvasti näkemyksiä ja siksi on tärkeää, että erilaiset näkemykset ovat avoimesti esillä.
Useissa tutkimuksissa on todettu, että addiktiotaipumuksen omaavilla henkilöillä kannabis on vahvasti addiktoiva huume, joka toimii osalla porttihuumeena muihin huumeisiin. Lisäksi kannabiksen on todettu aiheuttavan osalla altistumista mielenterveyden ongelmille sekä pyskoottisille häiriöille. Kannabis on osalle ihmisistä haittavaikutuksiltaan kohtuullinen (vrt. tupakka ja alkoholi), mutta osalle ihmisistä erittäin haitallinen. Koska ihminen ei varmuudella voi tietää esim. omaa addiktioalttiuttaan tai herkkyyttään psyykkisiin häiriötiloihin, emme voi mielestäni yhteiskunnan tasolla laillistaa selkeän haitallisen ja vaarallisen huumausaineen käyttöä. Mikäli argumenttina käytetään sitä, että miksi sitten alkoholi ja tupakka ovat sallittuja, on käsitykseni mukaan niidenkin osalta tavoitteena vähentää kyseisten päihteiden käyttöä eikä suinkaan joko siirtyä päihteestä toiseen tai laajentaa tarjontaa ja päihteiden saatavuutta entisestään.
Toivon, että yhteiskunnassamme panostettaisiin sekä ehkäisevään päihdepolitiikkaan että hoitavaan päihdepolitiikkaan huomattavasti nykyistä enemmän. Harvoin minkään päihteiden käyttö lisää esim. perheiden onnellisuutta.
Lisään tähän vielä viestin ja perustelut, jotka lähetin Länsi-Uusimaa -lehdelle heidän tiedustellessa kantaani asiaan:
En kannata puoluekokouksen niukan enemmistön saanutta linjausta ja olen asiasta kirjoittanutkin julkisen postauksen Facebookiini.
Perustelut:
Kannabiksen haitallisuudesta on selkeää tieteellistä näyttöä, kuten muidenkin päihteiden haitallisuudesta. Yhteiskunnan tavoitteena on vähentää kaikkien päihteiden käyttöä ja niiden tuomia haittoja. Miksi antaisimme julkisen hyväksynnän uudelle päihteelle entisten oheen? Vertailu alkoholiin tai tupakkaan ei pidä tehdä päihteiden erilaisuudesta sekä erilaisesta asemasta johtuen. Tämän ovat tehneet selväksi myös niin terveydenhuollon kuin muidenkin toimialojen (poliisi, nuorisotyö ym.) edustajat.
Monet nuoret ovat varsin lainkuuliaisia eivätkä kokeile / käytä kannabista, koska kyseessä on laiton tuote. Mikäli laillistamme kannabiksen, madaltaa se nuorten kynnystä kokeilla kannabista. Olemmeko halukkaita ottamaan sen riski, että yhä useampi suomalainen on jatkossa päihderiippuvainen / nuoren mielenterveys heikkenee lisäpäihteiden takia?
Kannabis poistuu elimistöstä huomattavasti esim. alkoholia hitaammin. Mikäli kannabis laillistetaan, on oletettavaa (kuten asiantuntijatkin ovat arvoineet) että ainakin aluksi kannabiksen käyttö tulee lisääntymään. Miten tämä vaikuttaisi ihmisten työkykyyn, liikenneturvallisuuteen jne. viikonloppukäytön jälkeen? Haluaisinko vaikkapa itseäni tai lastani hoitamaan maanantaiaamuna sellaisen henkilön, jonka elimistössä on vielä viikonlopun kanabiksen käytön jälkimainingit?
Siitä olen samaa mieltä Vihreiden yleisen linjauksen kanssa, että päihdehuoltoon ja -kuntoutukseen tulisi panostaa nykyistä enemmän eikä päihteiden käyttäjiä tulisi työntää syrjään yhteiskunnasta vaan auttaa heitä kohti päihteettömyyttä. Mielestäni tätä ei kuitenkaan saavuteta nyt esitetyn mallin kautta.
Muuta: Lääkekannabis on mielestäni täysin eri asia. Siinä kannabiksen muoto on tarkkana säädelty ja lääkekannabiksella olisi tavoitteena korvata kemiallisesti tuotettuja lääkeitä (esim. vahvat kipulääkkeet), jotka ovat ihmiselle tutkitusti myös haitallisia. Silloin kyseessä ei ole viihdekäyttö, vaan olemassa olevan ja potilaan kannalta välttämättömän lääkkeen korvaaminen toisella lääkemuodolla.
NUORET TARVITSEVAT APUA – PSYKIATRINEN TUKI JA HOITO NUORILLE
Mun on välillä (tai oikeastaan aina) niin vaikea ymmärtää, kun kuulen puhuttavan siitä, miten ei ole olemassa näyttöä, että koulukuraattorien työ olisi merkityksellistä tai kouluihin tuotavat matalan kynnyksen palvelut, kuten psykiatriset sairaanhoitajat, olisivat taloudellisesti järkeviä. No hitto ei voi olla absoluuttista, laskennallista, vertailtavaa tietoa, kun kukaan ei voi kloonata samoja nuoria sekä palveluiden pariin että pärjäämään ilman niitä! Voisimmeko kuitenkin luottaa nuorten parissa, niin kouluissa kuin sairaanhoidon puolellakin toimiviin asiantuntijoihin?
Esa Koivuranta kirjoittaa aiheesta Yle Uutisissa otsikolla: Itsetuhoisia nuoria on sairaaloissa niin paljon, että osa nukkuu yönsä käytävällä – ylilääkäri: ”Yhteiskunnan on kysyttävä, miksi nuoret eivät selviä”
Lainaus artikkelista: ”Kim Kronström Turusta sanoo, että lisää henkilökuntaa tarvittaisiin joka portaalle: erikoissairaanhoitoon, perustasolle, kouluihin.Hän toteaa sen olevan arvokysymys, mihin yhteiskunnan varat kohdennetaan.– Itse ajattelen, että nuorten mielenterveys on eettisesti ja taloudellisesti järkevä kohde. On vahvaa näyttöä, että siihen sijoitetut eurot tuottavat itsensä moninkertaisesti takaisin.”
Koko artikkelin voit lukea täältä: https://yle.fi/uutiset/3-11813380?utm_source=facebook&utm_campaign=yleuutiset&utm_medium=social&fbclid=IwAR3LSA-aMqFRqry-t1Mmp2vnvGNscc3RMlEyBfh-NU_WzsnvQ1jjAy2QCWQ
HOLLANTILAISEN KAUPUNGIN ILMASTOTOIMET
(HS, Jenni Virtanen 6.4.2021)
Mielenkiintoinen juttu. Rohkeita toimia kaupungilta. Aika näyttää, miten tällaiset toimet vaikuttavat niin ilmastoon tai kaupungin viihtyisyyteen. Ohesta löytyvä juttu kannattaa lukea kokonaan. https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000007901425.html?share=6a72bcab080d814d12a02f52b0d5664b&fbclid=IwAR0QQc2zj1M32AXDfvciCLzHczV0HUost6OrqddZPslyTXsbBdWcQ6asF2Y
TUNNETAIDOT OMAKSI OPPIAINEEKSI?
(Helsingin Uutiset: Anniina Virtanen, Helsinkiläiskoulussa opetettiin lapsille tunne- ja vuorovaikutustaitoja: tulokset ällistyttäviä 21.3.2021)
Olisi hienoa, jos tunne- ja vuorovaikutustaidot olisivat valtakunnallisen opetussuunnitelman mukainen osa perusopetusta. https://www.helsinginuutiset.fi/paikalliset/3994589?fbclid=IwAR2vIF2KtDiY3cEH9cXj6UUsaRKxPcg-MmTugVlZo1E3FVpuCt-YhaGBg9g
LUKIO MENI RIKKI
(Suomen Kuvalehti: essee Arno Kotro 12.3.2021)
Jälleen kerran Kotro kirjoittaa asiaa. Kaikilla asioilla on puolensa ja puolensa, mutta kukaan tuskin kiistää sitä, että tällä hetkellä lukiolaiset kantavat harteillaan valtavaa paineiden taakkaa. Lukion yleissivistävyys kaventuu, kun oppiaineet on jatkoa varten tiukasti pisteytetty, eli arvotettu. Matemaattis-luonnontieteelliset aineet on täten julkisesti julistettu kieliä ja humanistisia aineita arvokkaammiksi.Kuten Kotro toteaa:”Lukiovuosiin soisi kuluvan se, että jää aikaa nähdä kavereita, ehkä seurustella, perustaa bändi, kokeilla monenmoisia harrastuksia, hullutella ja bilettää, mutta onnistuuko enää? Pitkää matematiikkaakin opiskelee hampaat irvessä pisteiden takia moni sellainen, jota aine ei muuten motivoi.Samaan aikaan monet kieliaineet näivettyvät opiskelijoiden puutteessa, kun kielistä ei saa riittävästi pisteitä.Ja kuona valuu alaspäin. Pääsykokeiden merkitystä vähentämällä haluttiin valmennuskurssibisnestä aisoihin, mutta se on valahtanut lukioihin, alemmaskin. Peruskoulun kahdeksasluokkalaisille mainostetaan kursseja huippulukioon pääsemiseksi.Nyt herätys: vaaditaan nuorille oikeus nuoruuteen!”
ONKO JOKAISEN TYYLILLE TILAA?
(Tyttömäinen mies – HS 14.3.2021)
Kun jo lapsena kuulet, että maneerisi ja äänesi ovat vääriä. Että olet vääränlainen. Että et kelpaa, jos et muutu. Kävelet väärin, istut väärin.
Kenellä on oikeus määritellä, millainen tyyli on oikea ja millainen väärä? Milloin maailmamme olisi sellainen, jossa jokainen saisi olla oma itsensä, ihan rauhassa?
Tässä Rasmus Aarikan kirjoitus omasta elämästään.
Naisten tasaveroiseen asemaan päätöksenteossa on vielä matkaa
(HS 7.3.2020 Tarja Halonen ja Jaana Hirsikangas)
Suunta on pääosin oikea, mutta matkaa on vielä. Moni lasikatto on jo särkynyt, mutta on niitä edelleen myös jäljellä. Maailmanlaajuisesti naiset ovat yhä aliedustettuina päätöksenteossa. Nykyisellä tahdilla sukupuolten tasa-arvon saavutttaminen globaalisti korkeimman tason johtotehtävissä kestää vielä 130 vuotta.
Laki yksin ei takaa tasa-arvoa käytännössä. Vaaditaan myös ajattelun ja toimintakulttuurin muutosta. Sivistystä. Liian usein naiset kohtaavat vähättelyä, häirintää ja jopa väkivaltaa. Se rajoittaa naisten mahdollisuuksia osallistua päätöksentekoon.
Tässä artikkelissa aihetta pohtii yhdessä Jaana Hirsikankaan kanssa yksi poliittisista esikuvistani Tarja Halonen. Lämmin lukusuositus.
Naisten tasaveroiseen asemaan päätöksenteossa on vielä matkaa – Mielipide | HS.fi
Hiilineutraali valtio, jossa asustaa hiilisyöppö kansa – ulkoistammeko päästömme?
(Maailman Kuvalehti; Karoliina Knuuti ja Mika Niskanen)
”Karkeasti kyse on siis siitä, että erityisesti Aasiassa tuotetaan suurilla päästöillä tavaroita länsimaiden kulutukseen. Globaalilla tasolla maailman rikkain kymmenys aiheuttaa kulutuksellaan yli puolet maailman kaikista kasvihuonepäästöistä, selviää Oxfamin raportista. Tähän joukkoon kuuluvat raportin mukaan myös kaikki suomalaiset, jotka ansaitsevat yli 30 000 euroa vuodessa.”
On siis naurettavaa, että me syytämme Aasian maita ilmastonmuutoksen aiheuttamisesta, kun juuri meidän takia kyseiset maat saastuttavat. Ikävä kyllä, juuri me, muiden ostoinnokkaiden, varakkaiden ylikuluttajien kanssa olemme tästä vastuussa. Mä menen jälleen kerran omalta osaltani peilin eteen pohtimaan, mitä voisin tehdä toisin. Syytä on.
Ohessa koko artikkeli, joka kannattaa lukea. Sopii hyvin lyhenneltynä myös opetuskäyttöön.
Koulukiusaamisen malli aikuisilta
Olen Kivisaaren kanssa ehdottoman samaa mieltä. Kivisaaren mielestä lasten ja nuorten maailmassa yritetään kyllä kaikin voimin puuttua epäasialliseen käytökseen. Tehtävä on kuitenkin mahdoton, koska aikuisten käytös lietsoo kiusaamista, alistamista ja nöyryyttämistä, hän sanoo.– Ei voi olla niin, että samalla kun aikuiset kiusaavat toisiaan, vaaditaan että kiusaamista ei saa esiintyä lasten maailmassa. Keskeisimmät toimenpideohjelmat tulisivat laatia aikuisten käytökselle, Kivisaari toteaa. Artikkelin voi lukea osoitteesta www.suomenmaa.fi/kiusaamisen-mallit-opitaan-aikuisilta
Laura Skaffari 