Lohjan kaupunginvaltuusto aloitti viimeisen toimintavuotensa nykyisellä kokoonpanolla valtuuston kokouksen merkeissä keskiviikkona 14.8. Tunnelma valtuustosalissa oli jälleen kerran erittäin lämmin, kiitos helteiden. Monkolan kuntotilanne on surkea. Emme voi enää kovin montaa vuotta lykätä jonnekin tulevaisuuteen sitä tosiasiaa, että tarvitsemme uuden kaupungintalon. Nykyisissä tiloissa työskenteleminen ei ole hyväksi kenenkään terveydelle.
No, sitten kokouksen asioihin. Ensimmäisenä asiapykälänä oli lisämäärärahan myöntäminen Lohja-Karkkila työllisyysalueen valmisteluun. Määrärahaa tarvitaan, jotta työllisyysalueen tarpeisiin voidaan rekrytoida oikeanlaisella osaamisella olevat henkilöt ajoissa, eli jo tämän vuoden puolella hieman ennen varsinaista TE-uudistuksen voimaantuloa. Valitettavasti valtion lupaus siitä, että tämä uudistus ei aiheuta kunnille kustannuksia, ei tule toteutumaan. Meidän on pakko rekrytoida osaavia henkilöitä, jotta saamme kokonaispaketin toimimaan edes jollan tavalla. On totta, että meille siirtyy suuri määrä henkilöstöä liikkeenluovutuksella (vrt. kunnat – hyvinvointialueet), eli periaatteessa henkilöstöä ehkä olisi määrällisesti riittävästi (tai sitten ei, tämäkin on hieman epäselvää), mutta haasteena on, ettei siirtyvällä henkilöstöllä ole kaikkea sitä osaamista, mitä kokonaispalveluiden rakentamisessa tarvitaan. Valtion työllisyyspalvelut on ollut valtava laitos, jossa työntekijöitä on ollut tuhansia. Tuossa kokonaisuudessa yksittäinen henkilö on voinut keskittyä kohtuullisen kapea-alaiseen työtehtävään tarvitsematta laajentaa omaa osaamistaan, koska joku toinen henkilö on osannut seuraavan työn palasen jne. Nyt, kun uudella työllisyysalueella volyymit ovatkin huomattavasti pienempiä, ei yksittäinen työntekijä voi keskittyä vain kapea-alaiseen, ns. yhden asian hoitamisen juttuun. Pitäisi osata hoitaa useampia työtehtäviä ja ennen kaikkea pitäisi ymmärtää täysin uudenlainen kokonaisrakenne ja -verkosto, eli kunta ja sen toiminta. Tämä on tällä hetkellä erittäin suuri haaste. Varsinaisesti tällaista laajaa osaamista ei ole suoraan meille siirtymässä, joten sitä meidän on pakko rekrytoida, jotta saamme esihenkilötyön ja työllisyysalueen kokonaisrakenteen toivottavasti toimimaan. Tätä varten myönsimme siis tähän tarpeeseen lisämäärärahan. Nyt käynnistetään rekrytoinnit ja sitten pidämme kädet, sormet, varpaat ja korvat ristissä ensi vuoden alussa ja toivomme, että homma alkaa sujumaan kohtuullisesti.
Toisena käsiteltävänä asiana oli lainanottovaltuuksien lisääminen. Lainaa on tarvittu tänä vuonna ennakoitua enemmän mm. Tennarin ja lukion rakennus-/korjaushankkeiden loppuun saattamiseen. Tässä on vain osin kyse siitä, että investointien kustannukset ovat kasvaneet. Enemmän on kyse siitä, että hankkeiden rahoitus on toteuttamisen aikana siirtynyt askel kerrallaan eteenpäin, joten tälle vuodelle määritelty osuus kyseisten hankkeiden lainoista oli siksi riittämätön. Lisäksi tänä vuonna tulee vastaan myös kahden mahdollisen leasing-sopimuksella käytössämme olevan tilaelementin lunastaminen (tai niistä luopuminen). Kyseessä Rantapuiston elementit sekä elämyskaivoksen vastaanottorakennus eli Kaivostupa. Kummastakaan rakennuksesta meidän ei nyt kannata luopua, sillä tarvitsemme tulevina vuosina molempia. Nämä lunastukset täytyy siis rahoittaa. Toki herää kysymys, että miksi näiden lunastusta ei ole kirjattu jo alun perin sisälle talousarvion investointeihin, sillä leasing-sopimusten päättyminen ei ole tullut yllätyksenä. Ehkä sitten tarve on kuitenkin tullut yllätyksenä, tiedä häntä. Kokonaisuuden äärellä meidän on kuitenkin todella tärkeää tiedostaa se, että olemme tehneet viime vuosina Lohjalla valtavia investointeja. Suurin osa, kuten koulun ja päiväkodit, meidän on ollut pakko tehdä. Näissä olemme nyt olleet ns. pakkoraossa, kun kiinteistöistä ei ole menneinä vuosikymmeninä huolehdittu ajoissa riittävän kattavasti. On hienoa hokea mantraa siitä, miten 15-20 vuotta sitten Lohjan talous oli niin hyvässä jamassa. Kyllä, lukujen valossa näin olikin ja silloista talousjohtajaa taputeltiin olalle hyvästä taloudenpidosta. Tosiasiassa kuitenkin maksamme nyt tuon ajan pihistelyn hintaa. Eli monet koulut ja päiväkodit päästettiin liian huonoon kuntoon, kun hintavia remontteja ei tehty ajoissa ja siksi olemme nyt olleet pakkopurkamisen edessä. Kun tähän lisätään esim. liikuntamahdollisuuksiin panostaneet investoinnit viime vuosilta, olemme nyt tilanteessa, jossa kaupunkimme harteilla alkaa olla melkoinen velkataakka. Joudumme väistämättä tulevina vuosina harkitsemaan entistä tarkemmin, mihin investointeihin rahamme riittävät. Kaikkea emme voi saada. Mitä siis jätetään toteuttamatta: Mäntynummen koulukeskus (no ei taatusti ainakaan minun mielestäni), Neidonkeidas, jäähalli, uudet tiet/kadut, uudet tontit (jos haluamme verotuloja, on meillä oltava haluttuja tontteja sekä asuin- että yritysrakentamiseen) vai Länsirata. Vai jotain muuta. Näitä voi jokainen pohtia tykönään. Kaikkeen eivät rahamme riitä. Ja jokaisella hankkeella on klassisesti todeten puolensa ja puolensa.
Seuraavana asian oli kaupungin antama lainan takaus omalle tytäryhtiölleen, eli Lohjan Vuokra-asunnoille. Lova tarvitsee lainaa peruskorjatakseen tiettyjä kiinteistöjään.
Tämän jälkeen valtuustolle saatettiin tiedoksi Helsingin hallinto-oikeuden päätös Lohjan maapoliittiseen ohjelmaan liittyneestä valituksessa. Hallinto-oikeuden päätöksessä todetaan, että Lohjan yrittäjien tekemän valituksen mukainen kohta: ”Mikäli maanomistaja sitoutuu maksamaan sopimuskorvauksen rahana välittömästi asemakaavan tai -muutoksen voimaantulon jälkeen, on sopimuskorvaus 80% sen laskennallisesta määrästä” tulee muuttaa, sillä tämän kirjauksen mukainen toimintamalli rikkoo maanomistajien oikeutta yhdenvertaiseen kohteluun. Sen sijaan toinen valituksen kohta eli maininta ”Kaupunki varaa itselleen oikeuden tapauskohtaiseen harkintaan” ei ole sellaisenaan epätasa-arvoinen. Tätä tapauskohtaisuutta voidaan tarkastella vasta tilanteessa, jossa tähän lauselmaan vedoten on tehty jokin muista päätöksistä poikkeava päätös. Tämän jälkeen päätöksen kohde voi asiasta valittaa ja sitten voidaan ratkaista, onko kaupunki toiminut oikein vai ei. Eli kyseistä lausetta ei ole pakko maapoliittisesta ohjelmasta poistaa, mutta sen käyttöä on oletettavasti harkittava tarkoin. Nyt Lohjan uusi maapoliittinen ohjelma palaa lautakuntien käsittelyyn siten, että ensin viranhaltijat muotoilevat tarpeen mukaan edellä mainitut kohdat uudestaan. Vasta uuden käsittelykierroksen jälkeen maapoliittinen ohjelma astuu voimaan. Siihen saakka Lohja jatkaa nykyisen, eli ns. vanhan maapoliittisen ohjelman varassa toimien.
Näiden pykälien jälkeen kokouksessa katsottiin loppuun käsitellyiksi useita aloitteita. Aloitteiden aiheina olivat mm. vammaisvaikutusten arviointi, kaupungin tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmat, väestönsuojan rakentaminen, koulukyytien mahdollistaminen eriperheille eri osoitteista, pyöräteline kirjaston eteen, portaat Harjulle, suojatie Maksjoen tien yli sekä Haikarin puistoalue. Mikäli jokin näistä aloitteista kiinnostaa sinua ja haluat lukea viranhaltijoiden antaman selvityksen asiaan liittyen, käy kurkkaamassa tekstit valtuuston esityslistasta/pöytäkirjasta täältä: https://dynasty.voiceintuitive.com/lohjad10/d10julkaisu/cgi/DREQUEST.PHP?page=meeting_frames
Tällaiset olivat elokuun valtuuston asiat. Uusia valtuustoaloitteita ei tällä kertaa jätetty.
Länsirata-hanke herättää kuntalaisissa paljon pohdintaa ja keskustelua. Kaupunginvaltuusto tulee saamaan kattavan infon tilanteesta syksyn aikana. Kaupunginhallituksena olemme saaneet tietoa kulloisistakin muuttuneista tilanteista, mutta mitään suurta viisautta tai kristallipalloa ei vielä toistaiseksi ole kenelläkään. Itse olen koko ratahankkeen suhteen hyvin ristiriitaisissa ajatuksissa. Tämäkään asia ei ole mustavalkoinen, joten lopullisen kannan luominen ei ole tällä hetkellä mahdollista. Toivottavasti viisaus kasvaa jokaisen päättäjän päässä sitä mukaa, kun tietoa tulee lisää ja pääsemme siten kulkemaan kohti oikeita ratkaisuja.
Hyvää alkanutta lukuvuotta kaikille koululaisille ja opiskelijoille sekä heidän tukijoukoilleen. Vielä on näköjään ainakin säiden puolesta kesää jäljellä.
-Laura-
Laura Skaffari 