(Länsi-Uusimaa 8.7.2025)
Kun sateenkaariliput nostettiin kesäkuussa salkoihin, alkoi Priden tarpeellisuuden kyseenalaistavia kommentteja kuulua monelta suunnalta. ”Suomessahan toteutuu jo tasa-arvo ja yhdenvertaisuus. Mihin Pride-hömpötystä tarvitaan?” Nämä kommentoijat elävät ilmeisesti omassa kuplassaan, joka on irrallaan todellisuudesta. Hyvät kanssakulkijat, valitettavasti tasa-arvo ja yhdenvertaisuus eivät toteudu vielä edes Suomessa.
On helppoa sanoa, että Suomessa jokainen voi turvallisesti olla oma itsensä, jos ei ole koskaan itse joutunut piilottelemaan todellista minuuttaan. Todellisuudessa moni nuori pelkää yhä kertoa seksuaalisesta suuntautumisestaan tai sukupuoli-identiteetistään läheisilleen. Lait ovat muuttuneet, mutta asenteet eivät. Perhe, ystävät tai vaikkapa joukkuetoverit saattavat naureskella, pilkata tai hylätä. Pelko ja oman minuuden kätkeminen horjuttavat monien mielenterveyttä. Joka vuosi joku toteaa, ettei enää kestä pelkoa, häpeää tai yksin olemista ja riistää hengen itseltään. Joka vuosi joku menettää lapsensa tai ystävänsä, koska ulos kaapista tuleminen on tuntunut vaarallisemmalta kuin kaapin ovien lopullinen sulkeminen.
Kun joku miettii, mihin Pridea “tarvitaan”, kannattaa hänen kysyä itseltään: Kohtelenko minä jokaista ihmistä tasa-arvoisesti, yhdenvertaisesti ja kunnioittaen? Vai onko minulla ennakkoluuloja tai negatiivinen asenne seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä tai etnisiä ryhmiä kohtaan? Pelkäänkö erilaisuutta ja kätken epävarmuuteni muka-huumorin tai hiljaisuuden taakse? Olenko minä täydellinen yhdenvertaisuuden ilmentymä – vai ehkä ihminen, jolla on vielä opittavaa?
Pride-liputukset ja kulkueet ovat nostattaneet mediassa valloilleen myös keskustelun siitä, voiko Priden ohittaa vetoamalla siihen, ettei halua osallistua politiikkaan. Tätä argumenttia ovat käyttäneet jotkut yritykset ja urheiluseurat. Yritykset ottavat kyllä kantaa arvonlisäverojen korotukseen ja urheiluseurat nostavat metelin, jos kunta päättää säästää urheilupaikkojen kunnossapidosta tai korottaa kenttä- ja hallimaksuja. Tällöinkin nämä tahot osallistuvat politiikkaan. Ilman politiikkaa ja poliittista päätöksentekoa ei ole toimivaa yhteiskuntaa.
Eli kyllä, Pride on politiikkaa siinä missä kaikki muukin yhteiskunnallinen toiminta. Ja siksi Prideen tulee myös mm. kuntien, oppilaitosten ja yritysten osallistua. Kyse ei ole muotivillityksestä tai markkinoinnista, vaan inhimillisyydestä ja ihmisoikeuksien puolustamisesta. Sateenkaarilippu kertoo jokaiselle, että me seisomme rinnallasi, me näemme sinut. Juuri sinä olet tervetullut tänne.
Tänä vuonna Pride on ajankohtaisempi kuin aikoihin. Oikeistopopulismi ja vihapuhe lisääntyvät, ja ihmisoikeudet ottavat takapakkia. Kun tunnettu entinen jääkiekkoilija tukee avoimesti ajatusta, että homous on sairaus ja valkoinen rotu on ylivertainen, on todellakin aika nostaa sateenkaarilippu salkoon ja lähteä marssimaan kaduille sanoen, että me emme vaikene. Oikeudet eivät ole koskaan itsestäänselvyyksiä, vaan niitä on pidettävä esillä, jotta ne eivät katoa. Priden takana on lupaus, että jokainen tulee nähdyksi ja rakastetuksi juuri sellaisena kuin on.
Yhdenvertaisuus ei synny sillä, että asiasta vaietaan. Se syntyy näkyvyydestä. Siksi Pride!
Kirjoittaja on lohjalainen kunta- ja aluepoliitikko, jolle yhdenvertaisuus on perusarvo
Laura Skaffari 