VALTUUSTON KOKOUS 13.12.2017 – KOKOUSTIIVISTELMÄ

Vuoden viimeinen valtuusto istuttiin eilen. Tämä kulunut vuoden puolikas on opettanut minulle paljon. Ja eilinen melkein yhtä paljon kuin kulunut puolikas eiliseen mennessä yhteensä. Opin eilen:

1. Politiikassa toiset kääntelevät takkiaan sujuvasti hyvinkin lyhyellä varoitusajalla. Ihan kokonaan, ei vaan silleen pikkuisen.

2. Kun joku ensin sanoo, että virkamiesten valmistelutyötä pitää kunnioittaa ja siihen luottaa, voi hetken kuluttua sama ihminen ihan surutta kyseenalaistaa toisen virkamiehen työn täysin. Eli luottaa pitää silloin kun se on omien etujen ja tavoitteiden mukaista.

3. Hallituksen pohjaesityksiä käsketään kunnioittaa, sillä jos asia on mennyt jo lautakunnan / jaoston sekä hallituksen läpi, on se varmasti jo prässätty parhaaseen mahdolliseen pakettiin. Paitsi silloin kun ei haluakaan. Silloin myös asiaa juuri tovi sitten painottanut voikin olla toista mieltä.

4. Ihminen on ahne. Ai niin, tämän olenkin oppinut jo aikaisemmin.

Politiikka on näköjään juuri sellaista peliä, mistä olen isojen poikien ja tyttöjen kuullut kertovan. Nyt seurailen sitä erittäin suurella mielenkiinnolla ns. lähietäisyydeltä oppien jatkuvasti uutta.

Eilisessä valtuustossa oli oikeastaan kaksi suurta päätöstä, joista äänestettiin. Ensimmäisenä päätettävänä asiana oli se, miten Pusulan, Karjalohjan ja Sammatin terveysasemilla tuotetaan jatkossa terveyskeskuspalvelut. Lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, että kunnan tehtävänä on tuottaa asukkailleen peruspalvelut itse. Tämä on kuitenkin osoittautunut näiden terveysasemien kohdalla erityisen haastavaksi. Nyt olimme tilanteen edessä, jossa jouduimme valitsemaan kahden seuraavan vuoden ajalle joko epävarmaksi osoittautuneen oman toiminnan tai palveluiden ulkoistamisen kilpailutuksen voittaneelle Mehiläiselle. Äänestin pitkän harkinnan jälkeen palveluiden ulkoistamisen puolesta, sillä en ollut valmis ottamaan sitä riskiä, ettei vuoden vaihteen jälkeen kyseisille terveysasemille saadakaan riittävää määrää lääkäreitä. Mielestäni tärkein asia on nyt se, että lääkäri- ja hoitajapalvelut toimivat kaikilla terveysasemilla. Mikäli sote-uudistus tulee voimaan kahden vuoden kuluttua, on tilanne sitten jälleen uusi. Ja mikäli tämän kahden vuoden aikana Lohjan rekrytointi saadaan sellaiseksi, että se tuottaisi tuloksia (lisää lääkäreitä), on määräajan jälkeen mahdollista siirtyä jälleen käyttämään kaupungin omia lääkäreitä ja hoitajia kyseisillä terveysasemilla.

Toinen suuri päätös liittyi siihen, antaako Lohjan kaupunki luontolahjan satavuotiaalle Suomelle. Valtion taholta oli juhlavuoteen annettu suositus, että kunnat etsisivät omista alueistaan sellaisia paikkoja, jotka ovat jo valmiiksi suojelukaavassa ja jotka ovat luonnonoloiltaan arvokkaita, ja esittäisi näitä vapaaehtoisiksi luonnonsuojelukohteiksi. Ympäristöpäällikkö Murron johdolla Lohjalla oli kartoitettu muutamia alueita Liessaaresta sekä Paloniemen lähisaarista tähän tarkoitukseen. Tavoitteena oli, että nämä alueet tulisivat luonnonsuojelupäätöksen piiriin, jolloin niihin ei seuraavien sadankaan vuoden aikana rakennettaisi asuintaloja, vaan ne säilyisivät kaikkien yhteisinä virkistysalueina. Murto antoi varsin tarkat selvitykset siitä, miten luonnonsuojelupäätös ei veisi mitään virkistyskäyttöön tähtääviä kehittämisoikeuksia näiltä alueilta pois. Ajatuksena oli, että alueita kehitettäisiin virkistyksen näkökulmasta esim. polkuja parantamalla, ja mahdollisesti venelaitureita ja laavuja rakentamalla. Näistä olisi tehty kaikkien kaupunkilaisten yhteisiä luonto-olohuoneita. Tämän päätöksen kaupunginvaltuusto kuitenkin äänesti kumoon yhden äänen enemmistöllä. Luontolahjaa vastustaneet toivat vahvasti esille, että alueista pitäisi saada rahaa, eli ilmaista lahjaa ei pidä antaa. Lisäksi he halusivat säilyttää option kaavamuutokseen tulevina vuosina. Luonnon arvot jäivät nyt jonkin alle. En ole varma, onko se jonkun silmissä siintävä huvila vai rivitalon tontti vai jotain muuta, mutta satavuotias Suomi sekä Suomen luonnon arvostus jäivät nyt kakkosiksi. Kurjinta oli se, että vastustajien argumentit olivat sellaisia, jotka virkamies valtuuston istunnossakin totesi vääriksi (päätäntävallan siirtyminen Ely-keskukselle), mutta virkamiestä ei valitettavasti uskottu. Vaikka vain tuntia aiemmin kuulin korostettavan, miten virkamies ei saa valehdella tai hän tekee virkavirheen. Tämä oli todellakin hämmentävää. Usko on ilmeisen valikoivaa.

Lohja menetti nyt mahdollisuuden saada positiivista julkisuutta. Luontolahjan antaneiden kuntien nimet ovat jatkuvasti nähtävillä ja oletettavasti lopullinen lista julkaistaan vuoden lopussa. Tällä listalla Lohjaa ei mainita. Lohja menetti myös sen, että olisi saanut uusia, upeita alueita kirjattua globaalisti seuratuille luonnonsuojelualueiden listoille. Näiden listojen perusteella yhä suurempi joukko turisteja valikoi matkakohteensa. Lohja menetti myös mahdollisuuden markkinoida kaupunkia niin asuntomessujen kuin muunkin matkailun kohdalla sillä, että meillä on kävelymatkan päässä ydinkeskustasta upea luonnonsuojelualue, jossa kuka vaan voi ulkoilla. Lohja menetti sen, että olisimme voineet ylpeinä todeta tämän kaupungin jättävän jälleen yhden palan entistä arvokkaampaa perintöä tuleville sukupolville.

Mutta tämä on demokratiaa ja tällä mennään eteenpäin. Ensi maanantain kaupunginhallituksen kokouksen jälkeen alkaa ansaittu joulutauko niin politiikassa kuin salibandyssakin. Molemmissa se tulee tarpeeseen. (Tai ihan oikeasti en kyllä haluaisi taukoa salibandyyn!)

Ihanaa joulunaikaa kaikille ja kaikkea hyvää tulevaan vuoteen. Uskon edeleen siihen, että suurin osa ihmisistä on hyviä ja arvoiltaan humaaneja. Poikkeukset vahvistavat perinteisesti säännön.

-Laura-

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: