Juhannuksen alla, kun Lohjan kaupunginvaltuusto piti kevätkauden viimeistä kokoustaan, katsottiin loppuun käsitellyksi myös aloite, jossa toivottiin kouluvalmentajien palkkaamista Lohjalle. Aloitteen vastauksessa todettiin, että Lohjalle on saatu koulunuorisotyöntekijöitä, joten keskitytään nyt siihen, että heidän vakanssinsa saadaan vakinaistettua. Omassa puheenvuorossani pyrin selventämään sitä, mikä ero on koulunuorisotyöntekijällä ja kouluvalmentajalla ja miksi molempia tarvitaan tämän päivän kouluissa. Puheenvuoroni löytyy tallenteesta kohdasta 1.40.40.
Arvoisa puheenjohtaja, valtuutetut, viranhaltijat ja kuntalaiset
On ollut ilo seurata Lohjalla tapahtunutta positiivista kehitystä koulunuorisotyöntekijöiden palkkaamisen tiimoilta. Aloitteen vastauksessa on hienosti kuvattu sitä merkityksellistä työtä, jota koulunuorisotyöntekijät tekevät. Koulunuorisotyöntekijät ovat huipputyyppejä, jotka tosiaan tuovat oppilaiden keskuuteen matalan kynnyksen juttukavereita ja lisäävät kouluviihtyvyyttä sekä yhteisöllisyyttä. Toivon koko sydämestäni, että saamme jatkossa vakiinnutettua koulunuorisotyöntekijät osaksi lohjalaisten koulujen arkea.
Mutta aloite koski kouluvalmentajia. Kouluvalmentajat ovat suhteellisen uusi ammattiryhmä, joiden tehtävänkuvaa ei aina tunneta eikä siten heidän arvoaan osana koulujen rakennetta tunnisteta. Miten siis kouluvalmentajien tehtävät eroavat koulunuorisotyöntekijöiden tehtävistä?
Keskeinen ero näiden kahden ammattiryhmän välillä on se, että kouluvalmentajien ydintehtävä on vähentää koulupoissaoloja tarjoamalla poissaolokierteeseen luisumassa oleville oppilaille tukea ja apua. Että heille löytyy paikka, jossa ei ahdista. Ja löytyy henkilö, jonka kanssa voi myös opiskella, kerrata kokeeseen ja tehdä ne rästiin jääneet kokeet. Kouluvalmentajan luona on turvallinen paikka, jonne voi mennä myös kesken koulupäivän, jos muiden oppilaiden keskellä oleminen ahdistaa. Näin ei tarvitse lähteä kotiin, vaan koulupäivä saadaan kuitenkin jatkumaa poissaolon sijaan.
Lisääntyneet poissaolot ja siten perusopetuksen opintojen venyminen tai jopa suorittamisen keskeytyminen ovat yhä kasvavia haasteita. Nuorten ahdistuneisuus on lisääntynyt, jolloin nuoren voimavarat eivät riitä koulun käymiseen. Ainakaan ison porukan tahdissa ja joukossa.
Koulupudokkuus on yhä useammalla nuorella kasvava riski. Ja tähän meidän on kouluissa puututtava. Meidän on tehtävä kaikkemme, jotta nuoret saavat perusopetuksen suoritettua ja kykenevät jatkamaan opintojaan toisella asteella. Yhteiskunnan talous ei kestä sitä, että yhä suurempi määrä tulevaisuuden työntekijöitä tipahtaa kelkasta jo ennen työuran alkamista.
Kouluvalmentajat ovat korkeakoulutettuja ja heidän tehtävänkuvansa on selkeästi erilainen kuin koulunuorisotyöntekijöillä. He eivät kuitenkaan ole erityisopettajia, joita me emme saa millään rekrytoitua riittävästi, jotta heidän työpanostaan riittäisi jokaiselle tarvitsijalle. Ei ole tarjolla erityisopettajia eivätkä rahatkaan tähän riittäisi. Kouluvalmentajat ovat kaupungin kannalta edullisempia, mutta heidän työnsä vaikuttavuus on todella suurta.
Loppuun esimerkki lähes lähikunnasta: Kirkkonummella, joka on hieman Lohjaa pienempi kunta, työskentelee ensi lukuvuonna neljä koulunuorisotyöntekijää sekä seitsemän kouluvalmentajaa. Toivotan jokaisen asiasta kiinnostuneen lämpimästi tervetulleeksi tutustumaan kouluvalmentajien työhön Kirkkonummelle.
Toivotaan, että Lohja pohtii kouluvalmentajien palkkaamista lähiaikoina vielä uudestaan, sillä tämä investointi tuottaa sekä taloudellista että inhimillistä voittoa jo muutamassa vuodessa.
Laura Skaffari 