MIELIPIDEKIRJOITUS LÄNSI-UUSIMAA 30.8.2018
Valtaväylien aluetoimikunta (Eskola ja Salmela) sekä Lotta Paakkunainen ottivat lehdessä (L-U 28.8.2018) kantaa nyt käsillä olevaan kouluverkon tarkasteluun. Molemmissa kirjoituksissa nostettiin esille erinomaisia ajatuksia siitä, millainen kouluverkko on lapsen/nuoren sekä heidän perheidensä parhaaksi.
Lohjan talous on tällä hetkellä haastavassa tilanteessa. Kouluverkon supistamista on ehdotettu yhdeksi toimeksi, jolla halutaan pienentää kunnan menoja. Julkisuudessa on vakuuteltu, että perusopetuksen ja varhaiskasvatuksen keskittäminen yhä suurempiin yksiköihin tuo kaupungille selkeää säästöä. Tämä on osittain totta, mutta ei yksiselitteinen ja aukoton totuus. Keskittäminen tehostaa koulujen tuntikehysten käyttöä sekä tuo mahdollista säästöä tilakustannuksiin. Samaan aikaan kuitenkin kuljetuskustannukset kasvavat sekä rahalla haastavasti mitattavat muut haittavaikutukset, kuten esimerkiksi mahdollinen koulukiusaaminen sekä ahdistuneisuus (suuret ihmismassat, meteli, vieraiden ihmisten paljous) lisääntyvät. Koulun aikuiset eivät tunne suuressa yksikössä kaikkia lapsia eivätkä lapset kaikkia aikuisia, joten turvattomuudentunne ja häiriökäyttäytyminen voivat lisääntyä. Uuden suuren yksikön rakentaminen lisää myös kaupungin ennestäänkin mittavaa investointipainetta.
Eskolan ja Salmelan kirjoituksessa oli monta tärkeää näkökulmaa. Miten uusien alueiden rakentaminen vaikuttaa siihen, missä ja minkä verran tulemme jatkossa tarvitsemaan palveluita? Onko mielekästä tehdä palveluverkossa suuria muutoksia keskittämällä palvelut, jonka jälkeen lähdetään kaavoittamaan suuria uusia asuinalueita? Entä miten yhä suurempiin yksiköihin keskitetty varhaiskasvatus ja perusopetus vaikuttavat kaupunkimme vetovoimaisuuteen? Jokainen tehty tutkimus osoittaa, että lapsiperheet tarkastelevat päiväkotien ja koulujen tarjontaa sillä alueella, minne he harkitsevat muuttoa. Näiden oletetaan olevan ainakin jossain määrin lähipalveluita ja suuret yksiköt eivät yleensä ole sitä, mitä suomalaiset lapsilleen toivovat. Kuten Paakkunainen totesikin, pitäisi nämä palvelut lainkin mukaan sijoittaa mahdollisimman lähelle etenkin pieniä koululaisia.
Meissä allekirjoittaneissa on jo pidemmän aikaa herättänyt huolta se vahvasti esille nouseva tavoite, jossa kaikista Lohjan kouluista koetetaan tehdä samasta muotista ulos puristettuja. Suurella innolla Lohjalla yläkouluja muutetaan yhtenäiskouluiksi riippumatta siitä, onko yhtenäiskoulun oppilasmäärä tasapainoinen. Yksikkökoot ovat kasvaneet yhä suuremmiksi. Yhdessä talossa voi toimia jopa 1100 ihmistä samanaikaisesti. Onko todella kaupungin sekä lohjalaisten perheiden edun mukaista keskittää palvelut muutamaan suuryksikköön, jolloin iso osa opetuksen lähipalveluista katoaa? Millaisia riskejä rakennamme kaupunkiimme suurten rakennusten muodossa? Entä jos jonain päivänä se 800-1100 käyttäjän yksikkö kamppaileekin sisäilmaongelmien kourissa. Minne sijoitamme lapsemme silloin? Eivät taida bussit ja hajasijoituspaikat tuoda pelastusta tilanteeseen.
Jälleen kerran myös me pohdimme, olisiko sittenkin mahdollista, että Lohjan rikkautena ja ylpeydenaiheena olisi monipuolinen ja monimuotoinen kasvatus- ja opetuspalveluiden verkosto. Pienten ihmisten kokoiset, omanlaisensa ja persoonalliset yksiköt kohtuullisen etäisyyden päässä kodeista. Suurin ei aina ole kaunein.
Laura Skaffari
Jani Méling
Katri Piiparinen
Anne-Mari Vainio
Hannu-Pekka Poikonen
Kaupunginvaltuutettuja ja varavaltuutettuja, Vihreät
Laura Skaffari 