VALTUUSTON KOKOUS 10.10.2018 – KOKOUSTIIVISTELMÄ

Viime keskiviikkona Lohjan kaupunginvaltuusto piti jälleen kokoustaan. Jälkipyykkäys jatkuu Länskärin yleisönosastolla edelleen. Tämä pyykkirumba kertoo siitä, että päätöksenteossa oli haastavia asioita, joihin ei ole (ainakaan meidän ryhmän mielestä) olemassa yksiselitteistä ja absoluuttisen oikeaa vastausta / toimintatapaa.

Kokouksen listalla oli isojen lisämäärärahojen hyväksymisiä muutamille toimialoille. Fakta on se, että varatut rahat eivät ole tänä vuonna riittäneet esim. lastensuojelun kustannusten kattamiseen eivätkä ikääntyneiden tarvitsemien palveluiden tuottamiseen. Nämä rahat oli myönnettävä, sillä kyseiset lakisääteiset palvelut on maksettava, olis rahaa taskuissa tai ei. Samalla joudumme kuitenkin pohtimaan sitä, miten näiden sektoreiden kustannuksia saadaan sellaisiksi, että kaupunkimme rahat kyseisiin palveluihin jatkossa riittävät. Miten pienennämme lastensuojelun kustannuksia? Paljonko pitäisi panostaa ennalta ehkäisevään lapsi-, perhe- ja nuorisotyöhön, jotta kuntalaisemme voisivat paremmin eikä huostaanottoja ja sijoituksia olisi niin paljon? Entä pitäisikö sijoituksia tarkastella uudestaan siitä näkökulmasta, ovatko ne oikea-aikaisia? Käykö meillä niin, että huostaanottoa lykätään liian pitkään, jolloin lapsesta on tullut nuori ja ongelmat ovat kasautuneet niin haastaviksi, että nuori joudutaan sijoittamaan kaikista suurimman tuen yksikköön, jonka hintakin on sitten huima? Kuinka paljon ennaltaehkäisevää ja varhaista tukea voisimme tarjota sillä rahalla, jonka nyt käytämme järeimpiin laitossijoituksiin? Tiedän, että siirtyminen näihin toimiin vaatisi osittain lisää rahaa. Sitä ei liene ole tiedossa, joten ainakin jossain määrin tulipalojen sammuttelu jatkuu järkevämmän toiminnan sijaan. Sen sijaan joissain kohdissa toimintaa voisin myös ohjata toisin. Kuulin eilen tapauksesta, jossa lohjalainen nuori oli juonut yhden oluen ollessaan 17-vuotias. Poliisi oli puhalluttanut koko seurueen ja tämän nuori oli puhaltanut erittäin alhaisen, noin 0,1 promillen lukeman. Tästä oli seurannut lastensuojeluilmoitus (tämän ymmärrän, laki kai näin määrää), josta sitten seurauksena sosiaalityöntekijän työaikaa melkoisen monta tuntia hänen ensin soittaessaan nuoren kotiin, sitten tavatessaan koko perheen ja lopulta kirjoitellessaan tästä kaikesta tarvittavat raportit. Olisivatko nämä niitä kohtia, joissa resurssit voisi ohjata tilanteisiin, joissa koulu tai päiväkoti tekee lastensuojeluilmoituksen ja on lapsesta / nuoresta huolissaan? Varsin usein näissä tapauksissa kouluun ei olla koskaan yhteydessä ja kotona ei ehditä käymään, vaikka tarvetta olisi. Sitten ollaankin jossain vaiheessa tilanteessa, jossa laitossijoituksen hinnat ylittävät budjetoidut varat ja jatkokustannukset yhteiskunnalle ovat valtaisat. Surullisinta on, että olen lohjalaisen valtuutetun suusta kuullut kommentin, että ei sinne ennaltaehkäisevään työhön kannata rahaa laittaa kun ei ole mitään näyttöä, että siitä olisi hyötyä. Matka on siis vielä pitkä ja kivikkoinen…

Laurentiustalo sai keskiviikkona valtuustolta siunauksensa. Rakentaminen alkakoon. Useampi valtuutettu kävi pöntössä kommentoimassa projektin ja prosessin hintaa. Ihan aiheesta. Vaikka hurjimmista tavoitteista on osin luovuttu, tulee uudisrakennuksen osasta edelleen varsin hintava. Toki rakennus tulee ns. paraatipaikalle, jolloin on varmaankin ihan perusteltua että julkisivu on komea, mutta olisiko kuitenkin voitu alun perin miettiä jotain muuta ratkaisua. Olisiko sittenkin voitu rakentaa hieman edullisemmin johonkin ”hieman syrjemmälle” eli ei ihan kirkon kupeeseen siten? Paikalle, jonne olisi mahtunut pihaa, metsää sekä toimivat liikennejärjestelyt. Miksi saman katon alle pitää työntää kaikki mahdollinen? Jossain kohdassa se saattaa tuoda jonkin säästönkin (toivotaan niin), mutta kyllä se tuo myös valtavasti kustannuksia ja haasteita. Mutta tähän on turha enää palata, tämä juna menee jo… Kaikki muut junat tässä kaupungissa muuten tuntuvat aina menevän varsin lujaa jo silloin kun asia tuodaan päätöksentekoon, paitsi Tunnin juna. (Sori, kaikkia tämä vitsi ei naurata, mutta minusta se oli ihan hauska oivallus. Ja siis ihan mun oma, muita ei tarvitse syyttää.)

Laurentiustalosta pääsimmekin sitten siihen tämänkertaiseen kuumaan perunaan, itäisen Lohjan palveluverkon tulevaisuuteen. Suomeksi. Mäntynummen alueen kouluverkkoon. Tämä kokonaisuus on tuottanut ahdistusta, pahoinvointia ja harmaita hiuksia varmaan kaikille Vihreille valtuutetuille jossain muodossa. Ryhmämme aloitti keskustelun ja pohdinnan aiheen tiimoilta jo noin vuosi sitten. Pohdimme vuoroin kutakin koulua ja päiväkotia yksikkötasolla ja vuoroin erilaisia kokonaisratkaisuja. Ryhmämme oli pääosin sitä mieltä, että jotain kavennusta alueen kouluverkossa on jollain aikataululla pakko tehdä. Siksi Jani esittikin työryhmässä, että kouluverkkoa muokattaisiin vaihtoehdon neljä mukaan. Tämä olisi tarkoittanut, että Nummenkylän koulu olisi lakkautettu (perusteluna se, että koulun oppilaissa on jo paljon kyytioppilailta, joille matkojen osalta muutos olisi ollut lähinnä siinä, minne taksin ajovalot olisivat pimeällä ja mutkaisella tiellä aamulla osoittaneet sekä se, että Muijalan koulu olisi voinut ottaa nämä oppilaat vastaan ilman remontteja tms.). Lisäksi nelosessa esitettiin, että Mäntynummen yhtenäiskoulu olisi palautettu yläkouluksi (remontti- ja uudisrakentamisen kustannukset pienemmät kuin esitetyssä keskittämisessä) ja MYK:n alakoululaiset olisivat siirtyneet Perttilän ja Asemanpellon alakouluihin. Lempolan ja Mäntynummen alakoululaisille olisi tullut pidempi kävelymatka kuin nykyiseen kouluun, mutta lähes kaikki (myös Lempolan lapset) olisivat kulkeneet korkeintaan 2,9 km koulumatkan. On totta, että se on pitkä matka 1.-2.-luokkalaisille, mutta jotenkin siitä selviävät esim. Vappulan lapset tälläkin hetkellä. Matka on identtinen Vappulan takaosasta Ojamon kouluun kuin Lempolan perältä Asemanpellolle. Perttilän koululle olisi saatu kaksi luokkatilaa erittäin edullisesti jo olemassa olevien piirustusten mukaan toteutettuna. Asemanpellon tilanne olisi pitänyt tarkastella huolellisesti miettien, olisiko sinne voitu luoda lisätilaa esim. Linnaisten tai lukion siirtotilojen kautta. Tällä muutoksella sekä Asemanpelto että Perttilä olisivat muuttuneet pääosin kaksisarjaisiksi, eli ns. ideaalikokoisiksi (jonkun viisaan talous- ja pedagoginen laskelma) kouluiksi. Nelosessa Pulli (on muuten ainoita muuttovoittoisia alueita Lohjalla viime vuosina mikäli muistan oikein erään kaava- ja väestöesittelyn valtuustosalista kuluneelta vuodelta) ja Lehmijärvi olisivat toistaiseksi jatkaneet nykyisenlaisina odottaen edes jonkinlaista tietoa mahdollisesta Tunnin junan asemapaikasta. Mikäli Lempola joskus aseman saa (moottoritien ”tuolle puolelle”), tulee se väistämättä vaikuttamaan alueen koulurakenteeseen merkittävästi.

Itse pohdin tätä kokonaisuutta melkoisen monta iltaa ja yötäkin. Oman ajatukseni ydin on se, että keskittämistä en kannata. Yhtenäiskoulut ovat suomalaisen koulumaailman viime vuosien hittituote. Pienissä kunnissa yhtenäiskoulut ovat itsestään selviä, sillä ne ovat ainoa keino taata opettajille töitä ja siten oppilaille laadukasta perusopetusta. Mutta entä isommissa kaupungeissa? Mitä mieltä yhtenäiskouluista ovat lapset ja nuoret, entä opettajat? Millaisena talon toimivuus, synergia, pedagoginen yhteistoiminta, yhteisöllisyys, eri ikäisten huomioiminen tiloissa ja pihoissa, turvallisuus, äänimaailma, tilojen monikäyttöisyys jne. todellisuudessa toteutuu. Tällaista tutkimusta ei ole tehty. Itse olen kuullut paljon erilaisia kommentteja. Monet ovat kokeneet yhtenäiskoulut toimivina kokonaisuuksina, toiset hyvin haastavina työyhteisöinä ja ahdistavina opiskelupaikkoina. Rehtorit ovat yleensä ylpeitä ja tyytyväisiä, opettajat ja oppilaat huomattavasti varauksellisempia asian suhteen. Ja usein kuntien välisessä keskustelussa palaute kysytään opetustoimen johdolta, joka ei edusta millään tasolla käyttäjiä sekä rehtoreilta, jotka ovat tarkkoja julkisivun kiiltävyydestä.

Yhtenäiskoulut ovat varmasti täysin toimivia kokonaisuuksia mikäli ne suunnitellaan hyvin, eli jokaiselle on riittävästi tilaa ja eri ikäiset lapset ja nuoret saavat kukin olla ikäryhmälleen sopivissa tiloissa ja rauhassa. Kun koulun ympärillä on riittävästi tilaa, jolloin pihat voidaan suunnitella jokaisen ikäryhmän tarpeisiin sopiviksi erilleen toisistaan. Kun koulu voidaan tehdä sellaiseksi, että ns. solurakenne oikeasti toteutuu. Kun koulussa on riittävästi neliöitä myös teinareille pörhistellä reviireillään. Kun pienten ei tarvitse jännittää tai kuunnella kiroilua ja älämölöä pitkin päivää.

Kävin reilu viikko sitten katsomassa Ojamon yhtenäiskoulun suunnitelmia. Silloin minulle viimeistään vahvistui se ajatus, että vastaavia en halua Lohjalle lisää. Työryhmä on todellakin tehnyt parhaansa suunnitellessaan toimivaa kokonaisuutta, mutta kun neliöitä on liian vähän ja talo sijoittuu tontilla yhteen laitaan L-kirjaimen muotoiseksi yhden pihan jäädessä siihen keskelle, herättää aihe minussa suoranaista ahdistusta. Koulun neliöt on vedetty niin tiukalle, että alakoulun luokista puolet on ilman ikkunaa ulos. Luokkien välille halutaan lasiseinät, jotta valo kulkisi toisesta luokasta toiseen luokkaan. Reilun vuoden olen opettanut luokissa, joissa on osittain lasinen seinä käytävälle. Reilun vuoden olen seurannut, miten osalle oppilaita keskittyminen on tällaisessa tilassa todella haastava. Kun kuvittelen omat lapseni opiskelemaan luokkaan, jossa on lasiseinän takana toinen luokka, voin vain kuvitella, mikä osa keskittymisestä menee toisten tekemisen seuraamiseen oman tekemisen sijaan. Viimeiset tutkimukset ovat osoittaneet, että aikuisillekin avokonttorit ovat todella haastavia. Harva pystyy blokkaamaan ympäristön tapahtumat ja keskittymään täysillä omaan tekemiseen. Miten me voimme olettaa, että lapset tähän pystyisivät? Eikö meidän pitäisi kaikin mahdollisin keinoin pyrkiä luomaan lapsille lapsen kokoisia, rauhallisia ja mieltä tasapainottavia kasvu- ja opiskeluympäristöjä sen sijaan, että jo rakentamalla lisäämme ärsykkeiden määrää lapsen arjessa? Summa summarum: ei yhtenäiskouluja niin kauan kuin meillä ei ole rahaa tehdä niistä riittävän hyviä.

Vielä lisää Mäntynummen kokonaisuuteen vaikuttaneita pohdintoja ja kysymyksiä?

  • Lieviö-Pauni-osayleiskaava on valmistunut ja astunee voimaan lähiaikoina. Miten tämä tulee vaikuttamaan alueen rakentamiseen? Käsitykseni mukaan kyseiselle alueelle, samoin kuin Muijalan alueelle, olisi kyllä tulossa muuttajia, mikäli vaan tontteja olisi tarjolla. Kuulin, että pelkästään Muijalaan on yli kymmenen perhettä ”jonossa” tonttia odottamassa. Eli jos saisimme tontteja myyntiin tuolta moottoritien lähettyviltä, miten se vaikuttaisi alueen koulujen oppilasmääriin? Lieviöllä ajellessamme totesimme Janin kanssa, että alueella (sama juttu Lehmijärven tien varressa) on paljon uudehkoja, isoja omakotitaloja. Eli alueet ovat selvästi lapsiperheiden suosiossa. Millä toimin kaupunki on esim. Lieviön tai Pullin alueiden tonttimyynnin mahdollistajana ja avittajana? Vai onko niin, ettei kukaan yksityinen halua maata sieltä myydä vai onko kuitenkin niin, että kaavoituksen takia tai jostain muusta syystä se on haastavaa? Olen miettinyt, eikä kaupungin nettisivuilla voisi olla myös yksityinen tonttitarjonta nähtävillä kaupungin tonttien lisäksi? Eikä asukkaiden saaminen Lohjalle ole kaupungin etu, vaikka tontin myisi joku muu kuin kaupunki?
  • Mistä repisimme nyt rahat siihen investointiin, mitä MYK:n laajentaminen suuremmaksi yhtenäiskouluksi vaatisi? Meille on moneen kertaan sanottu, että investointeja pitää jaksottaa ja hillitä. Nyt kun tätä halusimme tehdä, saamme siitä kuraa niskaamme.
  • Keskittäminen ei olisi tuonut lainkaan säästöä vielä muutamaan vuoteen. Kuluja sen sijaan uudisrakentamisesta olisi tullut.
  • Onko aina tiivistettävä jonkin alueen reunoilta? Jos on pakko tiivistää, miksi ei voi tiivistää toisella tavalla? Onko syytä juuttua yhteen toteutusmalliin vai voisiko asioita tarkastella välillä toisinkin?
  • Montako lasta haluamme istumaan koulukyyteihin? Mikä merkitys on koulumatkojen liikkumisella jalan / pyörillä?

Tämä megalomaanisen pitkä kirjoitus kuvaa sitä pohdintamyllyä, joka päässäni on viime aikoina pyörinyt. Kun tähän lisätään varsin aggressiivinen lobbaus keskittämisen puolesta, joka meidänkin ryhmäämme on kohdistunut useammalta taholta, oli lopputulema se, että tällä hetkellä on parasta jatkaa tovi nykyisellä kokonaisuudella ja miettiä vielä kerran rauhassa se, miten Mäntynummen alueen kanssa olisi paras toimia pitkällä tähtäimellä. Tontit, junarata, siirtoelementit, päiväkotien paras sijainti, asukkaiden kuunteleminen ja kunnioittaminen, yhtenäiskoulu vs. irralliset alakoulut sekä johdonmukaisuus koulujen lakkauttamisen kriteereissä. Time out! Mieluummin pidempi ja huolellinen pohtiminen kuin hätiköity päätös. Ja ei, tämä ei tarkoita, etteikö valmistelu olisi tehty huolellisesti. Monelta osin oli, Mutta kuten edellä totean, kaikkea ei oltu pohdittu. Itselleni näillä asioilla on merkitystä. Populismiako? Ongelmien väistelyä ja vähättelyäkö? Ei, vaan omilla aivoilla ajattelua, omaa sydäntä ja arvoja kuunnellen ja kunnioittaen, muiden kanssa keskustellen ja pohtien ja parasta mahdollista ratkaisua etsien. Kiitos!

https://www.youtube.com/watch?v=0IUNiom44yg

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: