Hyvää huomenta koko Anttilan koulun väki
Olen viime viikkoina, kuten niin monta kertaa aiemminkin elämäni matkan varrella pohtinut sitä, milloin pitäisi pitää omat mielipiteet ja näkemykset omana tietona ja milloin on hyvä hetki kertoa niitä muillekin. Teistä varmaan jokainen tietää, että minä puhun paljon. Osa tietää senkin, että kirjoitan paljon. Ne jotka ovat joskus kuunnelleet joko puheitani tai lukeneet kirjotuksiani tietävät, että olen varsin usein diplomaattisesti muotoillen aika napakasti jotain mieltä. Eli jos sanotaan suoraan, kuten itse varsin usein teen, sanon mielipiteeni useimmiten suoraan, kiertelemättä ja niitä juurikaan pehmentämättä. Tämän seurauksena sanon välillä asioita siten, että joku kuulija tai lukija pahoittaa niistä mielensä.
Pitäisikö minun siis puhua ja kirjoittaa vähemmän? Ottaa vähemmän kantaa kulloisiinkin ajankohtaisiin asioihin? Tyytyä kulloiseenkin asiantilaan, vaikka olenkin eri mieltä? Sulkea suuni ja lopettaa näppäimistön takominen, vaikka koenkin jonkun asian tai tilanteen kohdalla, että homma on epäoikeudenmukainen tai epätasa-arvoinen tai jollain muulla tavoin vastoin oikeudentuntoani? Ei, ei ja ei. Rakkaat ihanat nuoret! Älkää hiljentykö. Älkää lopettako niistä asioista puhumista, jotka koette oikeiksi ja tärkeiksi. Puolustakaa omia näkemyksiänne ja mielipiteitänne! Haastakaa aikuiset keskustelemaan teidän kanssanne. Sillä teidän ajatuksenne, mielipiteenne ja pohdintanne ovat arvokkaita. Aivan yhtä arvokkaita kuin kenen tahansa muun ihmisen. Ja teillä on oikeus niitä sanoa tai kirjoittaa, vaikka joku teille sanoisikin, että jostain asiasta on puhuttu jo riittävästi ja nyt on aika vaieta.
Mutta miten sinä sanot tai kirjoitat? Mikä on sinun tyylisi? Meillä jokaisella on oma, persoonallinen tyyli puhua ja kirjoittaa. Ja se on mahtavaa. Joku puhuu hyvin pehmeästi, kierrellen ja kaarrellen. Joku toinen tykittää suoraan asian ilman korulauseita. Joku toinen tiivistää sanottavansa kahteen lauseeseen, kun joku toinen käyttää saman asian ilmaisuun 20 lausetta. Ja tämäkin on mahtavaa. Olisi masentavaa ja tylsää, jos kaikki ihmiset ilmaisisivat itseään samalla tavalla. Nämä tapojen erilaisuudet johtavat kuitenkin välillä siihen, että kuulija tai lukija tulkitsee sinua väärin. Ja vastaavasti joskus sinä tulkitset jonkun toisen sanomista väärin. Eikä siinäkään ole mitään pahaa. Täysin inhimillistä sekin. Mutta ongelma siitä tulee, jos väärinymmärryksistä ei pystytä puhumaan. Samoin iso nippu ongelmia tulee siitä, jos toista ihmistä ei kuuntele. Puhuu vaan eikä pysähdy kuuntelemaan, mitä toisella on sanottavaa. Ja vielä suuremmiksi ongelmat tulevat, jos ilmaisee omia mielipiteitään siten, että kohdistaa ivaa tai haukkumista johonkuhun toiseen. Lopullisesti oman mielipiteen kertominen menee pieleen silloin, jos sitä ei pysty kunnolla perustelemaan. Jos et itse osaa perustella näkemystäsi, etsi tietoa. Mutta etsi luotettavaa tietoa. Netin keskustelupalstat, erilaisten ääriryhmien sivustot tai vaikkapa Ilta-Sanomien artikkelit eivät ole sitä laadukasta tietoa, mitä oman mielipiteen taustavoimaksi pitäisi saada.
Ja vaikka sinulla ei olisikaan valmiina pomminvarmaa perustelujen kavalkadia, voit sinä silti keskustella. Sillä keskustellessa voit oppia paljon uutta. Se siis kannattaa aina.
Summa summarum: Nuoret, uskaltakaa ilmaista omia mielipiteitänne. Tehkää sitä silloinkin, kun aikuiset teitä vähättelevät. Näyttäkää rohkeutenne. Mutta kuunnelkaa ja kunnioittakaa toisianne. Antakaa te jokaisen näkökulmille tilaa. Keskustelkaa ja laajentakaa tietopohjaanne. Perustelkaa näkemyksenne ja jos kuulette erinomaisia perusteluja toisenlaisesta mielipiteestä kuin sinun omasi, olkaa myös valmiita muuttamaan mielipiteitänne. Tyhmä ei ole se, joka joskus ns. kääntää takkinsa vaan se, joka jurnuttaa omassa vanhassa kannassaan vaikka yli puolet maailmasta olisi jo todistanut, että jokin muu näkökulma on enemmän oikeassa. Luottakaa itseenne! Te olette loistavia, aivan jokainen. Minä luotan siihen, että te olette se porukka, joka tekee tulevaisuudesta nykyisyyttä paremman. Kun tällä hetkellä katselee ympärilleen herää pelko siitä, että me vanhemmat ihmiset emme taida osata tätä laivaa kääntää. Mutta uskon ja luotan, että te osaatte.
Laura Skaffari 