Viime viikolla oli kansallinen siivouspäivä. Monet koulut osallistuivat päivään keräämällä roskia koulunsa ympäristöstä. Itse osallistuin siivouspäivään kotini lähellä Vappulassa. Keräsin reilun tunnin lenkin aikana kaksi muovikassillista roskia pyöräteiden ja katujen varsilta. Tupakan tumppeja, nenäliinoja, rikkinäisiä leluja, patterin, leipäpusseja, uuden vuoden rakettien pakkauksia. Ehdottomasti eniten kuitenkin erilaisia karkkipapereita, sipsipakkauksia sekä mehu- ja energiajuomatölkkejä. Jatkoin siivousteemaani viikonloppuna keräten roskia Vappulantien varrelta ojista. Muovipussi tuli täyteen jo muutaman kymmenen metrin jälkeen. Jälleen erilaisia juomapakkauksia, Take away-kahvimukeja, hampurilaisten koteloita jne.
Roskaa on luonnossa aivan järjettömiä määriä. Miksi? Lapsiani lainaten: ”Kuka idiootti heittää roskia luontoon (hei tien varren ojakin on luontoa…) eikä viitsi laittaa karkkipaperia taskuun tai viedä autossaan kotiin?” En oikein osannut vastata lapselleni mitään muuta kuin että niitäpä niitä, idiootteja. Perään tietenkin korjasin, että eiväthän ne ihmiset oikeastaan ole idiootteja vaan he tekevät vaan idiootteja tekoja. Mutta siis ihan oikeasti. Kuka heittää pahvisen kahvimukin tai juomatölkin auton ikkunasta tai mopon kyydistä metsään? Kuka heittää suklaapatukan paperin pyörätien varteen sen sijaan että tunkisi sen kotiin asti vaikkapa taskuunsa? Minkähän ikäiset ihmiset heittävät roskia luontoon? Sipsipussi, karkkipaperi, juomatölkki… Lasteni kanssa pohdimme sitä, eivätkö nuo roskaavat ihmiset tiedä, miten hitaasti roskat maatuvat vai eivätkö he vain välitä.
Jotta sinulta ei ainakaan sitä tietoa jatkossa puuttuisi, tässä tietoa muutamien yleisten roskien maatumisajoista:
Paperinen nenäliina 1-2 vuotta
Pahvimuki 2-5 vuotta
Tupakan tumppi 15 vuotta
Purukumi 20-25 vuotta (Huom! Lintuja kuolee vuosittain melkoinen määrä tukehtumalla purukumiin tai kun purkka tukkii linnun ruuansulatuselimistön)
Muovipussi 100 vuotta
Muovipullo jopa 1000 vuotta
Alumiininen juomatölkki 200-1000 vuotta
Lasi säilyy luonnossa ikuisesti
Viime aikoina on ruvettu puhumaan yhä enemmän siitä, miten tuhoamme tämän maapallon jätteillämme. Yksi ihminen ei voi pelastaa koko maailmaa, mutta yksikin ihminen voi omalla piittaamattomuudellaan saada paljon tuhoa aikaan. Mitäpä, jos jokainen meistä pitäisi omalta osaltaan huolen siitä, ettei heitä ainoatakaan roskaa mihinkään muualle kuin roskikseen. Mieluiten vielä asiallisesti kierrätettynä. Lisäksi jokainen voi tehdä pienen hyvän teon koko maailmaa kohtaan ja nostaa maasta roskan silloin kun sellaisen näkee. Muistakaa, että luonto pärjää kyllä loistavasti ilman ihmistä, mutta ihminen ei pärjää ilman luontoa. Koetaan pitää yhdessä huolta siitä, mikä on meille elämän perusedellytys.
Laura Skaffari 