MIELIPIDEKIRJOITUS LÄNSI-UUSIMAA 30.1.2020
Tammikuun valtuustossa tein 13 valtuutetun kannattamana aloitteen, jonka tavoitteena on ohjata Lohjaa kohti tuoksuttomia työyhteisöjä. Koska asia on herättänyt paljon tunnepitoista keskustelua puolesta ja vastaan, haluan tuoda faktapohjaiset perustelut aloitteen tärkeydelle teidän kaikkien luettavaksi.
Väestöstämme 10 – 40 % kärsii tuoksu- eli monikemikaaliherkkyydestä (Multiple chemical sensitivity, MCS). Tämä tarkoittaa, että noin kaksi miljoona suomalaista saa tuoksuista ajoittaisia oireita ja noin 500 000 suomalaista kärsii vakavasta tuoksuyliherkkyydestä.
Oireina esiintyy mm. nenän vuotamista, hengenahdistusta, poskiontelosärkyä, yskää, päänsärkyä ja migreeniä, pahoinvointia ja uupumusta. Herkkyys oireille sekä oireiden voimakkuus vaihtelevat. Joku saa jo muutamassa minuutissa voimakkaan päänsäryn, kun joku toinen selviää muutamalla aivastuksella.
Oireiden ilmaantuvuus lisääntyy iän myötä, mutta osalla oireet alkavat jo lapsena. Usein oireet pahenevat vähitellen. Sisäilmaongelmille altistuminen voi lisätä monikemikaaliherkkyyden puhkeamista. Tyypillisimpiä oireiden aiheuttajia ovat haju- ja partavedet, mutta myös esim. homeen tai pesuaineiden hajut voivat tuoda oireet pintaan. Oireita aiheuttavat tuoksut ovat lähes aina peräisin kemikaaleista, eli luonnolliset tuoksut, kuten hedelmät tai yrtit, eivät yleensä aiheuta oireita.
Tuoksuyliherkkyys on lääketieteellisesti diagnosoitu sairaus, joka aiheuttaa inhimillisen kärsimyksen lisäksi myös runsaasti kuluja yhteiskunnalle. Tuoksuttomuus ei vie keneltäkään mitään elintärkeää pois, mutta sillä voidaan säästää melkoisesti rahaa, kun ihmisten työteho ei tuoksurasituksen takia alene ja samalla saadaan tuoksuyliherkkyyden aiheuttamien sairaskohtausten vuoksi tulleet sairauspäivät loppumaan. Elinkeinoelämän keskusliitto on määritellyt yhden sairauslomapäivän keskimääräiseksi hinnaksi 350 euroa. Tuoksujen aiheuttamia sairauspäiviä kertyy Lohjan kaupungin työpaikoilla vuosittain lukuisia, joten kustannukset kaupungille kohoavat jopa 10 000 euroon vuodessa. Lisäksi sairauspäiviä ja lääkärikuluja kertyy koululaisten, opiskelijoiden sekä muiden työntekijöiden sairastumisista. Ja tämä lisäkustannus vain siksi, että jotkut kokevat hajusteiden käytön oikeudeksi, josta ei ole syytä luopua. Tuoksuttomuuden merkitys on suuri myös aistiesteettömyyden näkökulmasta. Kun palvelut ovat saatavilla tuoksuttomissa tiloissa, on kaikilla kuntalaisilla yhdenvertaiset mahdollisuudet palveluiden käyttämiseen.
Lukuisat kunnat ovat jo tuoksuttomia. Monet ovat lähteneet mukaan Tulethan tuoksutta-haasteeseen. Tuoksuttomia ovat jo esim. Hämeenlinna, Lahti, Hollola, Kouvola, Kangasala ja Perho. Monet eri puolueet ovat tavoitelleet julkisten tilojen tuoksuttomuutta kunnissa mm. aloitteiden muodossa.
Vaikka Lohjalla on monissa työyhteisöissä ja toimitiloissa jo pyritty tuoksuttomuuteen, olemme vielä kaukana tavoitteesta yhteisten toimintaohjeiden puuttuessa. Edelleen on henkilöitä, jotka käyttävät hajusteita ymmärtämättä, mitä ongelmia ne aiheuttavat osalle kollegoista tai asiakkaista. Sama pätee asiakkaisiin, eli esim. liikuntapaikoilla ei ole vielä kattavaa ohjeistusta, jonka ansiosta ihmiset ymmärtäisivät, etteivät hajusteet kuulu vaikkapa Neidonkeitaan tai Tennarin pukuhuoneisiin. Tästä syystä on tärkeää, että tuoksuttomuus otetaan koko kaupungin yhteiseksi tavoitteeksi monen muun kaupungin tapaan ja asiasta informoidaan kattavasti kaikkia kaupungin toimijoita ja asiakkaita.
Toivon, että jokainen keskustelisi aiheesta niin oman tuttavapiirinsä kuin vaikkapa harrastusyhteisönsä kanssa. Moni voi yllättyä, kuinka yleistä monikemikaaliherkkyys onkaan. Liian moni vaikenee asiasta kohdattuaan joskus naureskelua ja vähättelyä omaa sairauttaan kohtaan. Lisätietoa aiheesta löytyy runsaasti mm. Allergia-, Iho- ja Astmaliiton julkaisuista.
Laura Skaffari
Kaupunginvaltuutettu
Laura Skaffari 