Lohjan kaupunginvaltuusto kokoontui 7.10. päättämään talouden tasapainottamisohjelmasta. Suurin keskustelu käytiin eräiden koulujen lakkauttamisista. Lopulta enemmistön päätöksellä olemme nyt tilanteessa, jossa kouluverkkomme supistuu lähivuosina huomattavasti. Asia on nyt demokraattisesti päätetty, joten on turha enää vatuloida sitä, paljonko on lakkautusten tuoma todellinen säästö tai parantuvatko nyt oppilaiden opiskeluedellytykset heidän siirtyessään suurempiin yksiköihin. Sen sijaan edelleen ajankohtainen kysymys on se, miten tämä toimenpide vaikuttaa Lohjan vetovoimaisuuteen, asukasystävällisyyteen ja monimuotoisiin elämisen mahdollisuuksiin. Eli lyhyesti sanottuna Lohjan kyliin.
Olen erittäin huolissani siitä, miten Lohjan kaupunki kohtelee tällä hetkellä kyliään. Viimeisen vuoden aikana suomalaisten jo ennestäänkin vahva halu muuttaa lähelle luontoa, väljään ympäristöön, on lisääntynyt entisestään. Tämän on nostanut esille mm. aluetutkija Timo Aro. Miksi me emme Lohjalla hyödynnä tätä tendenssiä? Olisin toivonut, että valtuustolla olisi ollut rohkeutta tehdä päätös julistaen Lohjalle totaalinen koulurauha muutamaksi vuodeksi. Sen lisäksi, että pienemmät koulut olisivat toistaiseksi saaneet jatkaa toimintaansa, olisi kaupunki myös sitoutunut siihen, että kaupungin viranhaltijat ja kylien asukkaat olisivat istuneet yhteisten ideointipöytien ääreen. Yhdessä olisi pohdittu kunkin kylän ominaispiirteitä, rikkauksia sekä etsitty ratkaisuja siihen, miten tarjolle saataisiin parhaita mahdollisia tontteja kustakin kylästä. Kaupunki olisi sitoutunut markkinoimaan maaseutumaista asumista kunnolla. Väljyydestä, luonnosta, turvallisuudesta, rauhallisuudesta, etätyömahdollisuuksista ja kyläkouluista olisi saatu huikea markkinointikampanja niin someen kuin muuallekin. Sitten tilanteen kehittymistä olisi seurattu parin vuoden ajan. Mikäli siinäkään vaiheessa, kunnolla esille nostettuna ja markkinoituna Lohjan kylät eivät olisi voimistuneet eikä kouluihin olisi tullut lisää oppilaita, olisi tullut kouluverkon supistamisen aika.
Mutta me emme edes yrittäneet. Jätimme hyödyntämättä sen, mitä meillä on. Ohitimme huikean mahdollisuuden kehittää Lohjasta kenties Suomen paras maaseutu- ja luontokaupunki. Se on mielestäni äärimmäisen surullista. Lohjan asukasluku on laskenut vuosia. Nyt olisi pitänyt uskaltaa panostaa johonkin erilaiseen. Saman vanhan kaavan toistamisen en usko meitä pelastavan. Mutta koska uskon vahvasti kylien vetovoimaan, olisin todella toivonut, että kylille olisi annettu mahdollisuus loistaa. Kuljimmeko me mahdollisen onnemme ohi?
Laura Skaffari
Kaupunginvaltuutettu, Vihr.
Laura Skaffari 