HYVINVOINTIKERTOMUKSEN VUOSIRAPORTTI 2020

RYHMÄPUHEENVUORO + OMA PUHEENVUORO VALTUUSTOSSA 10.22.2021

Arvoisa puheenjohtaja, valtuutetut, viranhaltijat ja yleisö

Lohjalaisten hyvinvointia sekä siinä tapahtuneita muutoksia seurataan vuosittain. Tänään olemme vuoden 2020 hyvinvointiraportin äärellä.

Itselleni tämä raportti tuotti monessakin mielessä pienimuotoista tuskaa.

Ensimmäisenä jouduin toteamaan, että moni asia kaipaa Lohjalla kohentamista, jottei hyvinvointimme muutu pahoinvoinniksi. Toisena totesin, että raportissa käytettyjä kuvaajia oli haastavaa tulkita ja opettajana olisi ollut suuri houkutus käyttää raportin kieliasuun rutkasti punakynää. Ja kolmantena minua harmitti raportin ylimalkaisuus. Valitettavasti minulle tuli lukiessani tunne, että tämä raportti on kirjoitettu vain ja ainoastaan siksi, että tällainen on pakko tehdä. Ei siksi, että tällä pyrittäisiin nostamaan esiin saavutetut tulokset sekä toisaalta epäkohdat, joihin tulee puuttua. Saati niin, että epäkohtiin olisi esitetty selkeitä kehittämisehdotuksia.

Raportissa esille nousseita huolenaiheita ovat mm. työttömyys, lastensuojelun suuri tarve, liikunnan vähyys, päihteet, yksinäisyys jne. Jokainen valtuutettu ja johtava viranhaltija on lukenut tämän raportin ja tietää siten nämä kipukohdat. Teen siis vain pari erityistä nostoa:

Ensimmäinen huomio liittyy siihen, että Lohjalla kodin ulkopuolelle sijoitettuja lapsia on paljon. Olemme Vihreässä valtuustoryhmässä pohtineet vuosien saatossa lukuisia kertoja sitä, saavatko lohjalaiset perheet riittävästi tukea arkeensa ennen perheen sisäisten ongelmien kasautumista. Saman asian nosti esille puheessaan myös valtuutettu Nybäck.   Koemme, että ennaltaehkäisevään työhön ja varhaiseen puuttumiseen ei Lohjalla satsata riittävästi. Keinoja olisi monia. Perhetyöntekijät, avoin varhaiskasvatus, kuuntelevien ja ohjaavien aikuisten lisääminen varhaiskasvatukseen ja perusopetukseen jne. Tukea arkeen antavat palvelut sinne, missä ihmisetkin ovat. Tämä kaikki maksaa, mutta toimet myös maksavat itsensä takaisin sekä taloudellisesti että inhimillisenä, kasvavan hyvinvoinnin tuomana pitkän aikavälin voittona. Toisaalta on hyvä pohtia myös sitä, ovatko kodin ulkopuolelle sijoittamiset Lohjalla oikea-aikaisia. Kotiin vietävien tukitoimien vaikuttavuutta on seurattava intensiivisesti ja mikäli tuki ei tuota kohtuullisen ripeästi toivottua tulosta, on ratkaisu lapsen sijoittamisesta tehtävä riittävän nopeasti. Mitä pidempään lapsi elää turvattomuudessa, sitä pidempikestoinen on se prosessi, jolla lasta voidaan lopulta auttaa. Ja sitä kalliimpaa tämä kaikki on

Toisena nostan esille huomion, että rikoksista syyllisiksi epäiltyjen nuorten määrä on Lohjalla korkea. Tätä emme ehkä voi selittää pelkällä maahanmuutolla kuten jotkut kenties haluaisivat, sillä Lohjalla on poikkeuksellisen vähän maahanmuuttajia muihin Uudenmaan kuntiin verrattuna, mutta rikollisuutta silti varsin paljon. Kysymys kuuluukin, mitä tälle asialle tehdään? Tähän ei raportissa esitetty yhtään hanketta tai mitään muutakaan ratkaisuksi.

Kolmantena huomiona nostan esille liikunnan vähentyminen yleisesti. Tässä kohdassa olisi ollut hienoa lukea kattavasti niistä toimista, joita kaupungissamme on tehty sekä siitä, mitä toimia on vielä tarkoitus jatkossa tehdä etenkin lasten ja nuorten liikkumisen lisäämiseksi. Pelkkä Liikkuva koulu-hanke ja maininta lähiliikuntapaikoista ei ehkä ole asian kattava analyysi.

Entäpä mitä tietoa raportti antaa tehdyistä toimenpiteistä ja niiden vaikuttavuudesta?

Moniin ongelmiin pyritään raportin mukaan vastaamaan hankkeilla. Mm. lasten ja nuorten liikunnan vähyyteen pyrittiin puuttumaan Liikkuva koulu-hankkeella. Raportti ei kerro, onko hankkeesta ollut jotain hyötyä. Yleisesti liikunnan määrä ei ainakaan ole lisääntynyt. Hankkeita tulisikin tarkastella mielestäni kriittisemmin ja niiden tuottamia tuloksia tutkia huolellisemmin. Eihän hankkeeseen osallistumisessa ja sen omarahoitusosuuden maksamisessa ole mitään mieltä, jollei tavoitteena ole saada siitä jotain pitkäkestoista hyötyä kaupungille. Tästä hyvänä esimerkkinä Ohjaamo-toiminta, joka oli aluksi hanke. Hankkeen vaikuttavuutta seurattiin tarkoin ja voitiin todeta jo hankkeen loppumetreillä, että toimintamalli kannattaa vakinaistaa kaupungin tuottamaksi pysyväksi palveluksi. Näin onneksi myös toimittiin.

Yhtenä toimena kerrotaan Perhepolku-mallista, mutta raportti ei antanut mitään tietoa sen vaikuttavuudesta. Samoin kerrotaan jo tovin toimineesta SIB-mallista, mutta vieläkään mukana ei ole lukuja siitä, minkä verran tämä malli on tuonut taloudellista tai inhimillistä hyötyä lohjalaisille. Näistä asioista kerrotaan, että näitä kehitetään. Kuuluvatko nämä siihen surullisen kuuluisaan kategoriaan ”suunnitellaan toiminnan kehittämisen aloittamista” tai jotain? Mm. SIB-hankkeesta sanotaan, että sitä jatketaan onnistuneesti. Mitähän tuo oikeasti mahtaa tarkoittaa…? Jotenkin jopa hupaisaa on, että ainoat täsmälliset tiedot liittyivät 5.- ja 8.-luokkalaisten Move-testien pallonheitto-osioon.

Arvoisa puheenjohtaja, ajan rajallisuuden vuoksi palaan raportin kuvaajiin sekä kieliasuun vielä erillisessä puheenvuorossa.

Vihreä valtuustoryhmä hyväksyy päätösesityksen raportin merkitsemisestä tiedoksi toivoen, että mahdollisimman pikaisesti tulisi myös tietoa siitä, mitä raportissa esiin nostettujen epäkohtien korjaamiseksi tullaan tekemään.

OMA PUHEENVUORO (jatkona ryhmäpuheenvuorolle)

Arvoisa puheenjohtaja sekä muut läsnäolijat

Kiitos vielä valtuutettu Aittakummulle erinomaisesta puheesta ja puheen loppukaneetista sekä valtuutettu Linnavirralle erinomaisista nostoista.

Minulla on kuitenkin tänään tällainen kriittinen päivä. Lupaan puhua positiivisesti seuraavissa valtuuston kokouksissa, nyt kuitenkin jatkan vielä hetken kritisointia.

Kuten jo aiemmin totesin, minua vaivasi raportissa kuvaajien luettavuus. Kyse ei ole siitä, että ne olisivat väärin tai virheellisiä, mutta ne ovat hankalasti luettavissa ja visuaalisesti ne luovat harhaanjohtavaa kuvaa esim. muutosten suuruuksista. Perusteluksi ei oikein riitä se, että jossain muualla tehdään näin huonoja kuvaajapohjia. Jos näin on, on siitä syytä antaa palautetta ja tarvittaessa muokata annettu materiaali ymmärrettävään muotoon. Lisäksi on tapana, että kuvaajien luku- / tulkintatapa kuvataan myös sanallisesti. Eli annetaan lukuohjeet. Aina jaksan toivoa, että materiaali, jota kaupungilla tuotetaan, tehdään sellaiseksi, että se on jokaisen kuntalaisen ymmärrettävissä.

Lopuksi se punakynäosio: Kieliasu, oikeinkirjoitus ja kunnolliset lauseet. Rekrytoinneissa olisi hyvä kartoittaa se, että ainakin suomen kielen hallinta on myös kirjoitettuna kohdillaan. Pelkkä puhetaito ei riitä. Virallisten asiakirjojen soisi olevan hyvää ja oikein kirjoitettua kieltä. Vaikka laatijana on projektipäällikkö (liittyikö kenties johonkin hankkeeseen?), niin oletan jokaisen hyvinvointisektorin johtavan viranhaltijan lukeneen tämän vuosiraportin, sillä se lienee työkalu ihan arjen toiminnassa. Silloin myös on syytä hoitaa jatkossa raportin rakenne ja kieli sellaiseen kuntoon, että se on kaikkien ymmärrettävissä ja sen voi lukea ilman punakynän heiluttelua.

Lopuksi nostan esimerkin tästä hyvän suomen kielen merkityksestä. Raportissa todetaan:

Ohjaamo-hankkeen toiminta ollut vaikuttavaa. Vuonna 2020 nuorisotyöttömyys noussut.

Mitähän tässä haluttiinkaan sanoa?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: