(Länsi-Uusimaa 27.4.2024)
Perusopetus on kaupunkimme suurin tulosyksikkö, jonka vuosibudjetti on yli 60 miljoonaa euroa, eli kolmasosa koko kaupungin menoista. Näiden eurojen käyttöä ohjaavat yhdessä viranhaltijat ja poliittiset päättäjät. Perusopetuksen euroilla luodaan pohjaa tuhansien lasten ja nuorten elämälle. Mielestäni meidän pitäisi pysähtyä miettimään, teemmekö me päättäjät ja viranhaltijat parasta mahdollista yhteistyötä ja parhaita mahdollisia päätöksiä, kun ohjaamme näiden rahojen käyttöä.
Tällä hetkellä koulut laativat toimintasuunnitelmia lukuvuodelle 2024–2025. Minkä kokoisia opetusryhmät ovat? Montako opettajaa, koulunkäynninohjaajaa ja koulunnuorisotyöntekijää koulussa toimii? Kuinka monta valinnaisainetta koulussa voidaan toteuttaa? Eli mihin rahat riittävät. Rehtorit rakentavat koulun toimintaa parhaansa mukaan sen budjetin rajoissa, joka koululle on opetustoimesta annettu.
Monesti kuulen kysyttävän, miksi poliitikot eivät puutu voimakkaammin viranhaltijoiden tekemiin pohjaesityksiin ja muuta niitä. Vastaavasti olen kuullut viranhaltijoiden sanovan, etteivät he voi mitään sille, miten poliitikot rahat jakavat. Molempiin kommentteihin sisältyy ongelma. Viranhaltijat unohtavat välillä sen, että talousarvio on kaikissa tulosyksiköissä heidän itsensä valmistelema, eli he ovat tehneet esityksen siitä, paljonko rahaa mihinkin asiaan käytetään. Poliitikkoja taas haastaa se, ettei heillä ole välttämättä osaamista arvioida, pitäisikö rahojen käyttöä ohjata toisin, kuin mitä viranhaltija pohjaesityksessään ehdottaa.
Miten siis voisimme kehittää yhteistyötämme ja samalla tehdä toiminnasta mahdollisimman avointa ja läpinäkyvää? Voisimmeko tehdä jotain seuraavista:
- Arjen asiantuntijoiden kuuleminen päätöksentekoelimissä. Kun puhumme koulujen tarpeista ja koulujen rahoista, olisi tärkeää keskustella asiasta suoraan koulujen rehtoreiden kanssa. Olisi hienoa, jos Lohjalla rehtoreiden edustus kutsuttaisiin välillä mukaan lautakunnan kokouksiin kertomaan koulujen kuulumisista ja tarpeista.
- Päättäjät vierailuille kouluihin. On masentavaa, kun päättäjä kokee olevansa opetusasioiden asiantuntija sillä perusteella, että on itse käynyt peruskoulua 80-luvulla. Jokaisen päättäjän pitäisi vierailla nykyisissä kouluissa ja kuunnella koulun henkilöstön näkemyksiä.
- Viranhaltijoilta avointa tietoa, mitä eri rahasummilla saa. Eli ennen varsinaista päätöksentekoa viranhaltijat kutsuvat päättäjät yhteisen pöydän ääreen ja kertovat, mihin eri asioihin rahaa tarvitaan ja kuinka paljon. Esitellään eri vaihtoehtojen hintalappuja, jotta päättäjät aidosti tietävät, mistä myöhemmin päättävät. Yhdessä käydään keskustelua siitä, mistä tingitään, koska rahat eivät riitä kaikkeen. Lopulta viranhaltijat tekevät pohjaesityksen, mutta päättäjilläkin on selkeä kuva siitä, mitä koulut ovat toivoneet ja mitä mikäkin asia maksaa. Muutosesityksiä voi sitten tehdä omien arvojen perusteella ja demokratia ratkaisee lopulliset valinnat.
- Päättäjien asiaosaamisen vahvistaminen. Edelliset kohdat ovatkin jo pitkälti vastaus tähän. Eli meidän päättäjien haasteena on se, että emme ole kaikkien alojen asiantuntijoita, vaikka laajalla skaalalla asioista päätämmekin. Siksi on tärkeää vahvistaa meidän osaamistamme, jotta oikeasti tiedämme, mistä päätämme. Oli kyse sitten tuntikehyksestä tai vuosiviikkotunneista.
Olemme kaikki samassa Lohja-veneessä ja haluamme soutaa yhdessä kohti parempaa huomista. Panostetaan siis yhteistyöhön, jossa poliitikot perehtyvät asioihin, joita heille avoimesti esitellään. Käydään monipuolista vuoropuhelua eri vaihtoehdoista ja kuunnellaan niitä, joilla on tietoa koulujemme arjesta.
Kirjoittaja on kaupunginhallituksen jäsen, joka haluaa tehdä päätökset tietoon pohjautuen
Laura Skaffari 