Länsi-Uusimaa 9.5.2026
Kävin katsomassa Kansallisteatterissa Toinen tasavalta -nimisen näytelmän. Näytelmä oli kokonaisuudessaan aivan loistava! Siinä käytiin läpi Suomen poliittinen/yhteiskunnallinen historia toisen maailmansodan päättymisestä 1990-luvun alkuun asti. Keskiössä oli Paasikivi-Kekkosen-linja sekä eduskunnan päätökset, joilla noina vuosikymmeninä rakennettiin suomalaista hyvinvointivaltiota.
Noiden vuosikymmenten aikana Suomessa hyväksyttiin mm. lapsilisälaki, kansaneläkelaki, kansanterveyslaki (joka velvoitti kuntia perustamaan terveyskeskuksia), laki työttömyyskorvauksista, sairausvakuutuslaki, työaikalaki (viisipäiväinen työviikko, kahdeksan tuntiset työpäivät), opintotukilaki sekä luotiin kaikille tarjolla oleva päivähoito ja peruskoulujärjestelmä. Valtavasti loistavia päätöksiä, joiden varassa tämä yhteiskunta on voinut kehittyä vakaaksi, tasa-arvoiseksi ja onnelliseksi. Päätöksiä, joiden avulla suomalaiset ovat nousseet köyhyydestä ja alhaisesta koulutustasosta pääpiirteissään hyvin koulutetuiksi ja kohtuullisen hyvin toimeentulevaksi kansaksi.
Hämmentävää tässä kaikessa on se, että etenkin Kokoomuksen riveistä vastustettiin käytännössä jokaista noista lakiesityksistä. Ilman keskusta-vasemmisto-akselia tämä maa olisi nyt kovin toisenlainen. Jos oikeistopuolueiden vastustus olisi jokaisen lain kohdalla saanut taakseen enemmistön, olisimme kulkeneet oletettavasti polkua, joka olisi vuosikymmenestä toiseen kasvattanut tuloeroja, luonut polarisaatiota sekä lisännyt yhteiskunnallista eriarvoisuutta ja epävakautta. Monet lahjakkaat nuoret olisivat jääneet ilman koulutusta, koska opinnot olisivat mahdollisesti olleet maksullisia ja opintotuen puuttuessa opiskelu olisi ilman perheen taloudellista tukea ollut käytännössä mahdotonta. Tämä puolestaan olisi heikentänyt Suomen kehittymisen edellytyksiä, kun tietotaito ei olisi kehittynyt yhtä laajaksi ja vahvaksi kuin mitä se nykyisin on. Tai jos olisi uskottu oikeistopuolueita, olisi naisten paikka ollut kotona lapsia hoitamassa työelämän sijaan ja naisten palkat olisivat pysyneet vielä nykyistäkin heikommassa asemassa suhteessa miesten palkkoihin. Vastustamisen ydin oli jokaisen uudistuksen kohdalla se, että niihin ei ole rahaa.
Onneksi Suomen historia on kulkenut erilaista reittiä. Huolestuttavaa on kuitenkin se, että tällä hetkellä oikeiston käyttämä retoriikka on monin osin samanlaista kuin 50-, 60- ja 70-luvuilla. Itse haluaisin ajatella, että ihminen on oppivainen eläin, joka osaa löytää historiasta ne asiat, joita kannattaa vahvistaa ja toisaalta huomata ne, joihin ei pidä palata. Ja samaan aikaan ihminen pystyisi katsomaan tulevaisuuteen pohtien tämän päivän päätösten vaikutuksia hieman laajemmin kuin vain oman lähipiirin edun näkökulmasta.
Suuresti ihailemaani Martin Luther Kingiä lainaten: ”I Have a Dream”. Vaikka unelmani ydin on hieman erilainen kuin Kingillä, pohjaavat ne samaan arvopohjaan ja uskoon tasa-arvoisen maailman tärkeydestä.
Kirjoittaja on hyvinvointivaltion voimaan uskova paikallispoliitikko
Laura Skaffari 