OMA PUHEENVUORO VALTUUSTOSSA 9.9.2020
Arvoisa puheenjohtaja, valtuutetut sekä muut läsnäolijat ja keskustelua seuraavat
Opiskeluhuolto on herättänyt viimeisten vuosien aikana runsaasti keskustelua lukuisissa Suomen kunnissa. Monissa kunnissa, kuten Lohjallakin, on jouduttu toteamaan, että opiskeluhuoltoon ei ole nykyisellään kanavoitu riittävästi resursseja. Suuressa osassa kuntia etenkin koulukuraattoreja ja -psykologeja on liian vähän.
Nyt käsittelyssä olevassa sote-lausunnossa Lohjan kaupunki toteaa, että opiskeluhuollon palveluiden siirtäminen sote-maakunnan alaisuuteen on periaatteessa kannatettavaa. Monet niin poliittiset kuin koulumaailman tahot ympäri Suomea ovat pohtineet, onko tämä todellakin paras vaihtoehto. Opiskeluhuollon kohtalo mietityttää myös meitä Vihreitä.
Mikäli opiskeluhuolto siirtyy sote-maakunnan vastuulle, millaiset resurssit opiskeluhuollossa on jatkossa? Kun päättäminen tarvittavien resurssien määrästä, mm. kuraattorien ja psykologien määrästä, viedään yhä kauemmas kunnasta, tunnitetaanko kunkin kunnan ja kunkin oppilaitoksen erilaiset tarpeet? Piileekö tässä riski, että kaikki kunnat ja erilaisten asuinalueiden lähikoulut laitetaan samalla viivalle resurssien jaossa ilman pohdintaa siitä, mikä on kunkin kunnan tai yksikön todellinen tarve. Toisaalta, ehkä tämä opiskeluhuollon tilanne ei voi enää surkeammaksi muuttua. Näin ainakin toivon.
Toinen huoleni liittyy siihen, toteutuuko opiskeluhuollon ja opetustoimen henkilöstön työnjako yhtä jouhevasti kuin nykytilanteessa, jossa työnantaja on kaikilla sama. Tässä viittaan mm. koulukuraattorien, -psykologien, oppilaanohjaajien sekä esim. erityisnuorisotyöntekijöiden yhteiseen, limittäiseen työtehtäväkenttään. Nyt tämä kokonaisuus ja resurssien mahdollisimman tehokas käyttö toteutuu monissa kunnissa varsin hyvin. Koulujen sisäisen toiminnan lisäksi tästä yhteistoiminnallisuudesta löytyy oivallinen esimerkki vaikkapa Koukku-toiminta, jossa työskentelee erityisopettajia, erityisnuorisotyöntekijöitä sekä terveydenhoitaja auttaen koulupoissaolijoita takaisin perusopetuksen pariin. Onko vastaavanlaiset, moniammatilliset kokonaisuudet soten jälkeen enää mahdollisia?
Henkilökohtaisesti suhtaudun suurella varauksella siihen, että opiskeluhuolto on siirtymässä sote-maakunnille. Onko tätä pohdittu ja selvitetty valtakunnallisesti riittävästi? En tiedä. Mutta koetan jälleen kerran vahvistaa uskoani. Tällä kertaa koetan uskoa siihen, että opiskeluhuollon resurssit paranevat huomattavasti soten myötä.
Laura Skaffari 