Sunnuntaina päivällä vatsa jännityksestä kipeänä:
Kiitos teille mahtavat tukijoukkoni kampanjointiavusta. Ilman teidän kaikkien panosta olisin ollut pulassa (tai olisin kuntoillut huomattavasti enemmän jakaessani noita flaikkuja yksin pitkin Lohjaa). Flaikusta on tullut myös paljon positiivista palautetta. Hyvät tekstit ja ammattilaisen tekemä suunnittelu. Eipä olisi ollut noin hienoa esitettä jaossa ilman ystäviä.
Tänään illalla sitten selviää, mikä on lopullinen äänimäärä ja mihin se riittää.
Tervetuloa jännittämään vaalitulosta yhdessä mun kanssa etävaalivalvojaisiin Teamsin äärelle klo 19.30 alkaen. Olisin niin mielelläni tarjonnut teille lasit kuohuvaa kiitokseksi tuestanne, mutta kuoharin tai teekupposen täyttäminen jää nyt jokaisen omalle vastuulle.
Nähdään illalla linjoilla, jos suinkin ehdit mukaan. Ja vielä kerran: KIITOS!
Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä ääntenlaskun valmistuttua:
Aivan käsittämätön fiilis! Nyt en pysty sanomaan muuta kuin KIITOS, KIITOS ja KIITOS. Koko illan jännittäminen on vienyt voimat, joten kirjoitan yöunien jälkeen jotain järkevämpää. Mutta huh, olen siis aluevaltuutettu. Ja onnittelut kaikille muille valtuutetuille, varoille ja mukana olleille ehdokkaille. 
Nyt nukkumaan.
Tiistaina, kun on ollut hetki aikaa sulatella:
Nyt olen ehtinyt sulatella valintaa Länsi-Uudenmaan aluevaltuutetuksi reilun vuorokauden verran. Tällaisia ajatuksia on mieleen tullut:
Vaalibudjettini oli tosiaan kokonaisuudessaan 350 euroa. Tuolla rahalla painatin 5000 flyeria. Ääniä sain vaaleissa 793, joten hintaa kullekin äänelle tuli 0,44 euroa. Kurkkasin sattumalta Maria Guzeninan alustavaa budjetti-ilmoitusta ja äänimäärää. Hän (tai hänen tukijoukkonsa) maksoivat yhdestä äänestä noin euron. Ääniharava Henrik Wickström on ilmoittanut alustavaksi vaalibudjetikseen 13 000 euroa! Tuolla rahalla ääniä irtosi 5865. Eli yhden äänen hinnaksi tulee 2,20 euroa. Vielä kovemman hinnan kustakin äänestä maksoi Veronica Rehn-Kivi. Budjetti 25 000 euroa ja ääniä 3026. Äänen yksikköhinta 7,6 euroa! Vihreistä läpi menneistä ehdokkaista budjettini oli pienin. Vihreilläkin valtuutettujen budjettihaitari oli 350 e -11 000 e. Eli melkoisia eroja.
Toki tämä kirvoitti myös pohdinnan siitä, olisiko äänimäärä ollut suurempi, jos olisin sijoittanut vaikkapa 1000 euroa lehtimainoksiin (ja tuolla rahalla ei saa kuin pari pienehköä mainosta) ja toisella tonnilla hankkinut naamakylttejä ja banderolleja ja käynyt kiinnittelemässä niitä pitkin läntistä Uuttamaata ja vielä kolmannella ostanut somemainoksia eri kanaviin. No, tämä jää spekuloinniksi ja ikuiseksi mysteeriksi. Ihmisellä, jonka kuukausitulot ovat nettona alle 3000 euroa ja sillä täytyy pyörittää yksin kolmen hengen taloutta, voi suorilta unohtaa moiset tuhansien eurojen vaalibudjetit. 
Jotenkin oma vaalimenestys kiteytyi todella vasta siinä vaiheessa, kun katsoin muita Länsi-Uudenmaan aluevaltuustoon valittuja. Valituista valtuutetuista 10 on istuvia kansanedustajia. Lisäksi joukossa on puolueiden puheenjohtajiston jäseniä sekä muita näkyviä hahmoja. Vielä suuremmaksi hämmennykseni kasvoi kurkatessani listaa ehdokkaista, joita jätin taakseni. Simon Elo, Vanessa Kurri, Mika Poutala, Petteri Ahomaa, Kristian Meurman tai Eero Lankia. Nimiä ja kasvoja, jotka ovat noin miljoona kertaa tunnetumpia kuin minä. Tämä oikeasti pysäytti. Ja triplasi kiitollisuuden tunteen.
Näillä pohdinnoilla tänään. Itse hyvinvointialuetta, sen rakennetta, luottamuspaikkoja ja tulevia toimenkuvia rupean sitten pohdiskelemaan seuraavaksi.
Laura Skaffari 