(Länsi-Uusimaa 16.9.2016) PISA-tulosten mukaan koululaisten luku- ja laskutaito ovat Suomessa heikentyneet entisestään. Lisäksi lasten ja nuorten sinnikkyys on poikkeuksellisen heikkoa. Tarkoittaako suomalainen sisu enää vain nimeä pastillirasian kyljessä?
Kuka on syyllinen tähän tilanteeseen? Vai pitäisikö meidän sittenkin muotoilla kysymys toisin: Mitä asioita on tämän muutoksen takana?
On helppoa syyllistää kouluja, opettajia ja opetussuunnitelmia. Tai joidenkin mielestä tässäkin asiassa syyllisiä ovat maahanmuuttajat. Kovin on kapeakatseisia syytöksiä nämä kaikki. Kun asian äärelle pysähtyy, ymmärtää kyllä, että kyse on laajasta, monisäikeisestä kokonaisuudesta.
Lähdetään ensin liikkeelle sinnikkyydestä. Missä lapset oppivat tekemään työtä oppimisen tai tavoitteiden eteen? Missä opitaan sietämään pettymyksiä ja luodaan pohja keskittymiselle ja pitkäjänteisyydelle? Näiden taitojen pohja luodaan kotona jo ennen kouluikää. Jos kotona lasta palvellaan ja ongelmat ratkotaan hänen puolestaan, ei sinnikkyys kehity. Jos pettymyksiä pehmennetään antamalla periksi ja lapselle tarjotaan nopeaa mielihyvää tuovia virikkeitä ajoittaisen harmin ja tylsyyden sijaan, ei lapselle kehity kykyä tehdä töitä oppimisen eteen.
Entäpä lukutaidon heikkeneminen. Tähän on varmasti monia syitä, joista koulun osuus on lopulta aika pieni. Ensimmäinen ja ehkä suurin tekijä ovat älylaitteet. Lapset ja nuoret viettävät kirjojen sijaan yhä enemmän aikaa koukuttavia videoita tuijotellen ja pelejä pelaten. Myös vanhemmat ovat kiinni älylaitteissaan. Iltasadut voidaan korvata äänikirjalla tai iltaohjelmalla, sohvalle käperrytään puhelinten, ei kirjojen kera. Lapsille luetaan ääneen vähemmän kuin aiemmin. Koulussa kyllä luetaan, mutta koulun lukutunnit ja -tempaukset tai lukuläksyt eivät yksin riitä siihen, että lukemisesta tulisi tapa. Toki opettajan innostavuudella sekä koulun tarjoamalla lukuajalla on merkitystä, mutta puhtaasti koulun piikkiin ei lukutaidon heikkenemistä voi laittaa.
Laskutaidon heikkeneminen selittyy myös osittain sisukkuuden puutteella. Harvalle kaikki matemaattiset tehtävät ovat luontaisesti helppoa. Matikan opiskelu vaatii pitkäjänteisyyttä ja rutkasti toistoja. Nämä edellyttävät sinnikkyyttä. Sekä tukea ja tsemppausta niin koulussa kuin kotona. Kun mukavuuden ja helppouden tavoittelu on yhä yleisempää, jää rima usein matalalle heilläkin, joilla olisi edellytyksiä oppia paljon enemmän.
Toki koulussakin on tapahtunut asioita, jotka ovat voineet heikentää perustaitojen oppimistuloksia. Suomalainen koulu on 2000-luvulla muuttunut ympäröivän maailman muutoksia peilaten. Opetussuunnitelmaan on otettu mukaan monialaiset oppimiskokonaisuudet, ilmiöoppiminen, digitaidot sekä oppimisen pelillisyys. Näissä kaikissa on paljon hyvää, mutta on hyvä pysähtyä miettimään, onko näillä toimilla viety osaltaan aikaa perustaitojen oppimiselta.
Koululla ja opettajilla on suuri rooli lasten ja nuorten oppimisessa, mutta kyllä PISA-tulosten heikkenemisen pohjalla on mielestäni huomattavasti suurempi yhteiskunnallinen muutos. Suomalaiset opettajat ovat edelleen timanttisia osaajia, mutta ilman riittävää resurssointia ei heidänkään osaamisensa ja jaksamisensa kanna tämän pidemmälle. Ja ilman yhteiskunnallista suurempaa muutosta taitaa tulosten nousu jäädä haaveeksi.
Kirjoittaja on 30 vuotta koulumaailman muutoksia tarkastellut reksi
